maanantai 29. helmikuuta 2016

Endurance 24h 27-28.2.2016

E24 on ollut jo pitkään haaveena, mutta homma ei ole oikein mennyt putkeen. Ilmoittautuminen kisaan oli alun perin vuodelta 2014, silloin olin säären takia telakalla ja 2015 kisa jäi väliin olkapääleikkauksen takia. Tämän vuoden kisaan toivat sitten lisämaustetta vasemman polven kierukan repeämä ja kisaviikon flunssaoireet. Perjantaina oli vielä melko epämääräinen olo, mutta kun lauantaina aamulla olo oli ok, pääsin vihdoin lähtöviivalle.

Sukuvika?

Tosin sen lähdönkin onnistuin vielä sössimään, vähän ennen starttia tajusin, että chippi on huollossa takasuoralla. Setäni Ilkka (a.k.a Lanttu) oli vielä huomauttanut chipistä aikaisemmin, mutta niin vain jäi kiinnittämättä. Kauhea ryntäys huoltoon, eikä se chippi edes löytynyt heti, tai siltä se ainakin tuntui, olisko mennyt peräti 5 sekuntia sen etsimiseen. Mutta minuutti ylimääräistä tuohon tuli, kun lähtölaukaus pamahti ollessani vielä huoltosuoralla.

Lähtö. Melko vähän osallistujia tänä vuonna?
Kuva: Petteri Jokela
Nuotit kisaan olivat:
- ei alle 2:30 kierroksia
- pysy sisäradalla
- pysy koko aika liikkeellä
- älä ylensyö

Näiden osalta meni täysin nappiin, nopein kierros oli 2:30 ja hitain 4:51, joka käytännössä tarkoitti kävelykierrosta aivan kisan lopussa. Jonkun verran joutui kaarteissa ohittelemaan, mutta kovin monta kertaa en joutunut käväisemään kakkosradalla.

Energiana oli geelejä ja karkkeja, juotavat järjestäjän pöydästä. Alkuun tätini Maija (sukukokous siis) haki juotavaa pulloon, mutta hiilihappojuomat oli helpompi juoda järjestäjien mukeista, joten lopetin oman pullon käytön.

Vähän oli tankkaukset menneet överiksi, kun 2h kohdalla olin käynyt jo kolme kertaa kusella. 3h kohdalla tuli ensimmäiset ongelmat, kun vatsa oli todella turvoksissa. Tilanne onneksi ratkesi, kun neljännen vessakäynnin kohdalla lähti ilmat pihalle.

Seuraavat vatsaongelmat ilmestyivät neljän tunnin kohdalla, kun alkoi olla tarvetta isommalle vessakäynnille. Puolisen tuntia meni kyttäillessä, mutta kun tilanne vihdoin iski päälle täydellä voimalla, ei jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, paniikki meinasi iskeä, kun ensimmäinen vessa oli varattuna. Tämän jälkeen ei sitten vatsan kanssa mitään ongelmia ollutkaan.

Illan ehdoton piristys oli Ylästön lenkkikerhon pitkä vierailu Areenalla. Älämölö oli kova ja muut kilpailijatkin totesivat, että sulla on aika paljon (äänekkäitä) kannustajia. Kiitokset Juupelle pienestä viskisiivusta, pikkukivut hävisivät hetkeksi. Kuvassa Ylästön pöytä vierailun jäljiltä.

Oluet olivat kuulemma loppuneet ja piti siirtyä lonkeroon.
Kuva: Petteri Jokela
Ylästön porukasta Ossi ja Snakster tulivat vähän myöhemmin paikalle, mutta kun he olivat lähteneet siirryttiin taas harmaan harmaan mössön pariin, jossa kierrokset seurasivat toisiaan ja tunnit kuluivat.

Jossain vaiheessa Maija tarjosi leipää, pyörittelin leivänpalaa kierroksen suussa, mutta en saanut nieltyä. Väliin olivat jääneet myös järjestäjien pastat iltaseitsemältä.

Toinen ja kolmas 6h menivät edelleen mukavasti suunnitelman (taulukko lopussa) mukaan ja toinen blokki jopa selkeästi nopeammin. En siitä jaksanut sen enempää stressata, kun taulukko oli kuitenkin laadittu muiden suoritusten perusteella ilman mitään omaa kokemusta 24h kisan vauhtijaosta.

Tavoitteen jakaminen 6h blokkeihin toi henkisesti helpotusta hommaan, koska aina jakson vaihtuessa sai lisätä kävelyn osuutta etenemiseen. Ekan 6h aikana kävelin aina pätkän, ensin 4 kierroksen ja sitten 3 kierroksen jälkeen. Jossain vaiheessa siirryin kävelemään jokaisella kierroksella ja pikku hiljaa pidensin kierroksella käveltyä matkaa. Missä tämä tapahtui tarkalleen, en muista.

Yöpasta klo 01 ja aamupuurot menivät ohi, pelkkä ajatus etoi, onneksi karkit ja geelit upposivat. Karkit vetelin enimmäkseen järjestäjien pöydästä ja geelit omasta huollosta.

Joskus neljän aikaan alkoi väsyttää ihan helvetisti, rogakisoissa on tottunut siihen, että väsymys kestää puolisen tuntia ja menee ohi, tämä oli sitkeämpää sorttia. Parin tunnin jälkeen otin kofeiinitabletin ja se paransi tilannetta jonkun verran. Toinen ongelma oli silmien kuivuminen, mulla oli piilarit päässä ja maisema oli täyttä utua, ei se juoksemista haitannut, mutta tulostaulusta ei millään meinannut saada selvää. Parin tunnin kuluttua onneksi sekin ongelma hävisi itsekseen.

Joskus aamulla pyysin Petexiä laskemaan, mimmosia kierrosaikoja tarvitaan 168,8km tavoitteeseen. Ensin luvattiin 4:22 kierroksia ja ajattelin, että tää homma on plakkarissa. Vähän myöhemmin tuli tarkennus 4:12, joka ei varsinaisesti ilahduttanut. Tässä vaiheessa kierrosajat pyörivät kuitenkin reilusti alle nelosessa, joten tilanne oli hallinnassa.

Ruokahalu kasvoi tälläkin kertaa syödessä, joten päätin muuttaa tavoitteen 170 kilsaan, siinä vaiheessa kun siihen riitti 4:30 kierrokset tiesin saavuttavani senkin.

Viimeiset parikymmentä kierrosta menivät pelkästään kävellen, en enää siis juossut sitä yhtä kaarrettakaan, joka oli lopussa se ”juostava” matka per kierros. Eikä sitäkään oikein voi kutsua juoksuksi, hyvä kun pysyi nopeimpien kävelijöiden vauhdissa. Sen verran sain vielä loppukiriä, että viimeinen kierros meni juosten aikaan 3:14.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin siinä 170km kohdalla tuli melko herkkä hetki, kun tavoite oli saavutettu, onneksi olin takakaarteessa eikä kukaan ollut todistamassa.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, tulokseen olen todella tyytyväinen, syksyn 7 viikon tauon jälkeen lähdettiin aika pohjilta ja määrät ovat polviongelmien kanssa jääneet haluttua pienemmiksi.

Jos tästä jotain jäi käteen niin arvostus niitä kohtaan, jotka pääsevät haamurajan 200km yli. Se ei kilometrivauhtina vaikuta kovin ihmeelliseltä, mutta kannattaa käydä kokeilemassa, jos vaikuttaa helpolta. Näitä kärkipään menijöitä ei sitten enää pysty järjellä selittämään.

Loppuun vielä kiitokset kaikille tutuille, joita kävi Areenalla todella paljon Ja kiitokset luonnollisesti myös järjestäjille, en löydä mitään moitittavaa vaikka kuinka yritän.


Väsynyt, mutta onnellinen.


Suunnitelma vs. toteuma


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

24h-hiihto 5-6.2.2016 Vierumäki

Olin jo muutaman vuoden ajatellut osallistuvani 24h-hiihtotapahtumaan. Viime vuonna olin jo menossa, mutta sukulaisen hautajaiset samana päivänä estivät osallistumisen. Joten tänä talvena oli suunnitellut osallistuvani. Lähtökohdat osallistumiselle olivat paljon huonommat kuin aiempina vuosina. Alkutalvesta hiihtokilometrejä oli kertynyt reilusti alle puolet normaalista. Ja varsinkin pitkiä hiihtolenkkejä takana oli vain yksi 60km viikkoa ennen kisaa. Toinen syy, lumepuutteen lisäksi, oli pahasti paleltunut isovarvas Loppiaisrogaining-kisassa tammikuun alussa. Varpaasta lähti nahka kokonaan ja pakkasviikoilla pystyi hiihtämään korkeintaan tunnin lenkkejä, vaikka oli millaiset monolämmittimet. Ja hiihto oli lähinnä pertsaa, koska luisteluhiihdossa jalka ja varpaat liikkuvat vielä vähemmän.

Päätöksen osallistumisesta tein vikana ilmoittautumispäivänä, jolloin sääennuste lupasi jo pakkasten loppumista Etelä-Suomesta. Onneksi Tommi vinkkasi mulle vielä  Nevercold'in varpaanlämmittimistä, ilman niitä homma olisi varmasti jäänyt kesken. Muuten valmistautuminen meni ihan OK. Edellisinä iltoina voitelin viidet sukset valmiiksi ja sain lisäksi Pasilta hyviä vinkkejä omaan ruokahuoltoon. Olin yksin liikenteessä ja kukaan ei ollut huoltamassa. Kylmälaukku mukaan ja sinne sitten kuumaa juomaa, geelejä ja suklaata, niin eivät jäädy ulkona pakkasessa. Järjestäjät tarjosivat vain kuumaa mehua ulkona.

Paikan päällä olin ajoissa ja kannoin sukset ja varustekassit Vierumäen urheiluhalliin, joka toimi kilpailukeskuksena ja huoltopaikkana. Latu meni aivan hallin vierestä ja sain paikan juoksuradalta n. 100m ulko-ovesta. Kävin vielä tuntia ennen lähtöä ravintolassa syömässä kanapastaa. Muuten en ollut mitenkään ihmeellisesti tankannut kisaan, automatkalla toki join yhden pullon urheilujuomaa.

Kisa starttasi kello 18 perjantai-iltana, joten tiedossa oli 14 tuntia pimeässä hiihtoa ja vielä siten, että osalla latua ei ollut valaistusta. Näihin osiin järjestäjät olivat vieneet ulkotulia, jotta edes näkisi, mistä latu menee. Yhden kierroksen pituus oli 3,6km kohtuullisen tasaista lenkkiä, pahoja ylämäkiä ei onneksi ollut. Yritin alkuun hiihtää niin rauhallista luisteluhiihtoa, kun pystyin. Muutaman muun hiihtäjän kanssa juteltiin ja vaihdettiin kommentteja tapahtumasta ensimmäisillä kierroksilla. Tuttujakin oli ladulla, mutta heidän matkavauhtinsa ei ollut minun kanssa yhtenevä. Jossain vaiheessa alkoi sitten hässäkkää ladulla olla paikoin enemmän, kun joukkuekisan hiihtäjät alkoivat ohitella kierroksella, jotkut menivät tosi lujaa ohi, kun hiihtivät vain kierroksen vaihdoilla.

Alkumatka taittui muuten hyvin paitsi, että ensimmäinen juoma- ja tankkaustauon pidin vasta 15 kerroksen eli yli 3h tunnin hiihdon kohdalla. Ei vaan tuntunut siltä, että urheilujuoma uppoaisi. Siinä kohtaa pakotin itseni juomaan reilut puoli pulloa vielä lämmintä urheilujuomaa. Geeleihin tai muihin en edes koskenut. Otin muutaman taskuun varoilta. Tämän jälkeen aloin pitää juomataukoja 4-5 kierroksen välein.

Kuuden tunnin kohdalle olin ajoittanut ensimmäisen pidemmän tauon. Siinä vaiheessa olin hiihtänyt 97km. 6-tunnin taukoaikataulu tuli siitä, että yhden varpaanlämmittimen vaikutus oli reilut 6-tuntia. Olin jatkuvasti pyöritellyt varpaita monossa, jotta varmistuisin, että ne ovat edelleen OK.
Tulostaulu oli kisasta oli sijoitettu sisääntulon kohdalle halliin ja huomasin johtavani M45-soolosarjaa. Ainut vaiva ensimmäisen legin aikana oli, että Alpinon luistelumonon varsi painoi vasemman jalan nilkan talus-luita. Ratkaisuna tähän olin päättänyt vaihtaa vasempaan jalkaan perinteisen monon, sen varsi kun oli pelkkä pehmeää nahkaa ilman muovisia tukia. Onneksi Alpinon monoissa ja sidesysteemissä ei ole eroja perinteisen ja luistelun välillä.

Taukoon meni aikaa noin 15 minuuttia ja söin sisällä pari karjanpiirakkaan, banaanin, suklaata ja join pullon kokista ja urheilujuomaa. Lisäksi pakkasin kylmälaukkuun uuden pullon kuumaa urheilujuomaa. Tähän olin varautunut niin, että minulla oli isossa termarissa kotona keitettyä vettä mukana. Lisäksi vaihdoin uuden varpaanlämmittimen monoon.

Uudet sukset luistavat sukset alla hiihto oli taas helppoa. Vaikkakin yön pimeinä tunteina pääkopassa harhaili kaikenlaisia ajatuksia hiihdon järkevyydestä. Juomataukoja pidin edelleen 4-5kierroksen välein juoden joko omaa urheilujuomaa tai järjestäjien kuumaa mehua. Mehun kanssa söin aina myös geelin. Yöllä pakkanen selvästi kiristyi ja varpaat eivät tuntuneet enää yhtään lämpimiltä. Tässä vaiheessa aloin järkeilemään, että mihinhän kemialliseen reaktioon lämmityspussin teho perustui. Yhdessä pussissa oli nimittäin kaksi lämmitintä ja ne olivat samassa ilmatiiviissä pussissa. Mulla ei nimittäin ollut lukulaseja mukana, en ollut pussin kyljessä olevasta käyttöohjeesta nähnyt yhtään mitään. Tässä vaiheessa kyllä valkeni prosessi.

Aamulla kuudelta 12-tunnin hiihdon jälkeen oli seuraava tauon paikka. Olin jo henkisesti päättänyt, että jos varpaissa on pienintäkin uudelleen paleltumisen merkkejä, keskeytän kisan. Muutenkin energiavarat olivat tässä kohtaa jo aika lopussa ja myös toisenkin jalan nilkkaan sattui. Matkaan olin taittanut puolivälissä 180km. Mono pois jalasta ja sitten vielä revin isovarpaan ympärille laittamani sideharso- ja urheiluteippitupon pois. Varvas oli hieman valkoinen, mutta se ei ollut kuitenkaan kylmä. Olin taas huomannut, että johdan kisaa, joten kai se on jatkettava. Laskin, että minun ei tarvitse hiihtää kuin 60km per kuuden tunnin legi, joka sekin motivoi 300km rajapyykin rikkomiseksi. 10km tunnissa on suksilla kuulostaa toki lyhyeltä matkalta.

Tässä kertaa huoltotauko kesti noin 30 minuuttia. Vaihdoin tässä kohtaa myös yläkroppaan kuivat vaatteet ja molempiin jalkoihin uudet sukat. Myöskin energiaa pystyin tankkaamaan edellistä kertaa enemmän. Vaihdoin molempiin jalkoihin perinteisen monot, vaikka hiihdinkin edelleen luistelua. Olin ajatellut hiihtää välillä perinteistä, mutta hylkäsin sen ajatuksen, koska kisalatu oli aika jäinen, ja vaatisi käsiltä enemmän ja toisaalta luistellen pääsi nopeammin.

Samalla tein aika erikoisen valinnan, otin yhden uuden suksen toiseen jalkaan ja harjasin ekalta legiltä olevan parista toisen suksen. Näin sain hieman luistoa lisää. Syy oli siis se, että neljää paria uusia suksia minulla ei ollut, kun en nyt hiihtänyt sitten pertsaa välillä. Saman tein sitten uudelleen myöhemmin viimeiselle kuuden tunnin legille.

Seuraavat 5,5h tuntia menivät samaa kaavaa. Aluksi juomatauot 5 kierroksen välein ja sitten 3-4 kierroksen välein. Päivänvalossa hiihtäminen olikin mielelle ihan kiva juttu. 18h tunnin kohdalla kilometrejä oli kasassa jo 255,6km.
kuvalähde : ajatus.kuvat.fi
Vika tauko samalla kaavalla kuin eka; Uuden lämmittimen vaihtaminen monoon, karjalanpiirakkaa, banaania, suklaata ja kokista. Tämän tauon pituus oli myös 15 minuutin luokkaa ja samalla tulostaululta näin, että minulla on yli tunnin johto seuraavaan ajaksi muutettuna. Lonkankoukistaja oli hieman toisessa jalassa oireillut, mutta mitään muuta lihassärkyä ei ollut.

Ekat kymmenen kierrosta menivät vielä kohtuullisen helposti ja samalla kolmesataa kilometriä rikki. Johtoni oli ollut koko ajan kuusi kierrosta, joten aloin pitää juoma- ja geelitaukoja joka toisen kierroksen jälkeen. Kädet alkoivat olla myös aika loppu ja kun luisto suksissa huononi, joutui parin alamäen jälkeisessä ylämäessä tarpomaan ylimääräsitä, ne kun olivat aiemmin menneet vauhdilla ylös. Myös ilma huononi koko ajan ja pari tuntia ennen kisan päättymistä alkoi ensin tuulla ja sitten sataa lunta.

Kun kisaa oli tunti jäljellä sain tietää, että johtoni oli niin paljon, että sitä ei enää kiinni oteta. Hiihdin kuitenkin vielä yhden kierroksen varoilta ja 41 minuuttia ennen täyttä aikaa lopetin. Kädet olivat lähinnä ihan loppu ja ei ollut enää motivaatiota hiihtää vielä kahta kierrosta, jotka olisin ehtinyt ihan hyvin hiihtää. 324km riitti.

Näin seuraava päivänä ainut kipeytynyt paikka on vasemman käden ranne, mutta ei kai se mikään ihme ole, kun hiihdin koko kisan käytännössä vasemman puolen kuokkaa. Luistelu-ura meni sen verran uraiseksi ja oli niin kova, ettei minun tekniikalla siinä wassua hiihdetty Muuten oli kroppa ihan OK, lenkille olisi voinut lähteä.

Oppina lisäksi muille, mitä tällainen kisa vaatii; Joko huoltohenkilö paikan päälle välillä voitelemaan suksia tai kuusi paria suksia. Kun luisto huononee, niin kuntoa ja energiaa vaaditaan enemmän.