World Rogaining Championships 22.-23.8.2015, Saariselkä

Odotukset kilpailun suhteen eivät olleet kovin korkealla. Heinäkuun lopussa heräsin siihen, että kunto on päässyt rapistumaan, yritin paikkailla tilannetta epätoivoisesti viimeisen reilun 3 viikon aikana. Viikkoa aikaisemmin Juha teloi nilkkansa suunnistuskisoissa, eikä turvotus ollut ehtinyt laskea. Jalalla pystyi kyllä kävelemään, mutta ei ollut hajuakaan kestääkö se, ja kuinka kauan.

"Ei siihen kävellessä satu yhtään"
Reittisuunnitelma syntyi varttitunnissa vahvalla intuitiolla, kauheasti ei jaksettu hieroa ja laskea pisteitä. Matka mitattiin aiotun kuljetun matkan mukaan ja merkkailtiin joitain aikatavoitteita eri pisteisiin. Suunnitelman mukaan matkaa tulisi 118km.

Rento asenne kostautui heti alussa. Piti lähteä suorinta tietä kohti Kiilopään huippua rastille 91, mutta jotenkin päädyttiin letkaan, joka oli suuntaamassa rastille 77. No, tunturin pohjoispuoleltakin pääsi toki rastille, mutta oli varmaan 5 minuuttia hitaampi sitä kautta.

Aikaisemmista kisoista poiketen lähdettiin liikkeelle rauhallisesti, vaikka tarjolla oli hyvää pohjaa tai polkua, niin edettiin kävellen, ei nyt kuitenkaan kovin veltosti.

Ensimmäiset seitsemän rastia menivät ilman ongelmia, 75 otettiin vasemmalta puolelta polun kautta, näytti maksavan muutaman minuutin.

Ensimmäinen pummi saatiin aikaiseksi rastilla 57, joka näytti kartallakin hieman haastavammalta. Kuivuneita puroja oli vaikea tunnistaa ja vasta pienen siksakin jälkeen osuttiin rastille. Onneksi ei ollut yörastina.

Tuntureilta laskeuduttiin joen varteen ja rastilla 69 laadittu aikataulu piti vielä paikkansa, mutta nyt homma hidastui ja aloimme jäädä aikataulusta jälkeen. Ensimmäisessä joen ylityksessä välillä 69-76 oli vielä neitimeininkiä ja riisuttiin kengät, kun ne oli siihen asti saatu säilymään kuivina. Jalat kastuivat kuitenkin vielä ennen rastia, joten hienostelu loppui siihen.

Etenemisen lomassa tarkkailtiin muiden etenemistaktiikoita. Muutama joukkue paahtoi karseeta vauhtia ohi, mutta hetken kuluttua olivat istumassa kannon nokassa. Ja kohta sama uudestaan. Itse pyrittiin säilyttämään jatkuva tasainen liike.

Rastille 95 mennessä alkoi hämärtyä, mutta kun rastilla bongattiin tuttuja, niin ei laitettu vielä lamppuja päähän vaan otettiin peesi seuraavalle rastille. Resistance näki vielä lukea karttaa, mutta me ei siihen enää pystytty. Näkemisen kanssa taisi kyllä olla vähän niin ja näin, koska rastille leivottiin pieni koukku.

Resistancen peesissä. Kuva: Ilkka Lassila
Lamput päähän ja kohti rastia 56, pikkasen ajauduttiin oikealle, mutta korjaus oikeaan suuntaan, espanjalaiset naiset onnettomine tuikkuineen tulivat kiltisti perässä. Seuraava rasti 85 meni vielä ongelmitta. Paikka kuhisi muita joukkueita, joista osa oli selvästi ihan hukassa. Itse onnistuttiin siinä vasta seuraavalla rastilla 92.

Tultiin mielestämme suunnalla suolle, mutta erehdyttiin luulemaan, että ollaan enemmän lännessä, josta löytyi kartalta samankokoinen suo. Ei tullut mieleenkään, että olisi ajauduttu niin kauas vasemmalle. Hetken kuluttua törmättiin naisjoukkueeseen, joka oli myös etsimässä rastia. Hetken pyörimisen jälkeen osuttiin uudelle suolle ja yritettiin taas tunnistaa mikä suo on kyseessä. Tunnistus meni tälläkin kertaa pieleen, mutta suunta oli oikea ja hetken kuluttua heijastin osui puoliksi vahingossa valokeilaan. Aikaa sekoiluun paloi reilu 25 minuuttia.

Koska oltiin 2,5h jäljessä alkuperäistä aikataulua tehtiin muutos suunnitelmaan ja skipattiin eteläreunan rastit, kartan länsiosan polut alkoivat kiihottaa väsynyttä rämpijää.

Rastilta 92 lähdettiin, ei niin viisaasti, oikean kautta kohti rastia 50, vasemmalta olisi päässyt helpomman maaston kautta. Kun kello oli vähän vaille kaksi yöllä, lämpöasteita muutama, suopursut raapivat paljasta ihoa ja jalat alkoivat olla melko kohmeessa, alkoi v-kerroin olla melko korkealla.

Eteen tuli joki, jonka syvyyttä oli pimeässä vaikea hahmottaa. Ensimmäinen yritys meni pieleen ja kiskoin itseni takaisin rannalle, etsittiin seuraava hieman lupaavampi paikka, mutta sekin syveni loppua kohden ja lopulta kahlaus meni napaa myöten. Alakertaan ei ollut vaihtovaatteita, joten no can do, irtohihat oli kuitenkin pakko pukea tämän jälkeen, Juha vaihtoi kuivan pitkähihaisen paidan.

68:lle tehtiin näin jälkeenpäin katsottuna järjettömän kokoinen kierto, mutta kai se oli pimeässä ja kohmeessa jotenkin perusteltavissa.

Suokiintiö oli täynnä ja etenemislinjalla oleva rasti 40 skipattiin matkalla 72:lle, taustalla painoi myös tieto siitä, että muuten aikaa ei jää länsipuolen polkurasteille.

20h olin ollut vetovastuussa ja Juha tuli pienen välimatkan päässä takana, mutta tässä vaiheessa Juhan nauttima energiajuoma ja 2 Buranaa saivat aikaan sen, että osat vaihtuivat. Ensimmäiset juoksuaskeleet kisassa otettiin matkalla rastille 37, jossa saatiin Kielimuuri näkökenttään. Rastin jälkeisessä joen ylityksessä päästiin edelle, mutta sen jälkeen edettiin enemmän tai vähemmän samaa matkaa seuraavat kolme rastia.

Mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän juostiin. Pakko oli saada vielä pari seitsemän pisteen rastia ennen maaliin tuloa. Rastille 73 pidettiin sen verran kiirettä, että todettiin ajan riittävän vielä rastin 78 hakuun. Omat jalkapohjat olivat juoksemisen jäljiltä melko arat ja kävely rinteessä kohti rastia alkoi olla melko tuskaista. Vikalta rastilta vielä maaliin kimpassa Raivojuoksijoiden kanssa ja homma oli paketissa, edettyjä kilsoja tuli 112km ja nousua 3000m

Taas yksi 24h selätetty. Kuva: Merja Ylihärsilä
Jälkiviisaasti voisi todeta, että parempaankin tulokseen olisi ollut mahdollisuus, jos olisi nähnyt suunnittelussa enemmän vaivaa ja ollut paremmalla asenteella liikenteessä. Nyt lähdettiin vanhalla rutiinilla retkeilemään 24h ja herättiin vasta kisan loppupuolella.

Sijoitus veteraanisarjassa oli 31/94 eli ihan ok. Rogaining sarjajaossa kyllä pikkasen nyppii sarja MV, jossa samassa sarjassa on ikäluokka 40-55 vuotiaat. Laskin tuloslistalta, että oltaisiin oltu 50v sarjassa kolmansia. Olisko niin, että 50-54v jättää osittain tulematta, koska on vaikeaa menestyä 10v nuorempia vastaan? Tai sitten järkeä on jo kertynyt sen verran, että osaa pysytellä mahdollisimman kaukana näistä kuvioista…



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOR des Geants 10-15.9.2023