tiistai 26. toukokuuta 2015

NUTS Karhunkierros 160km: vain yhren puukon tähren

Karhunkierroksen ilmoittautuminen avautui lokakuussa ja myytiin saman tien täyteen. Marraskuussa vasemman olkapään kiertäjäkalvosimeen tuli repeämä, joka leikattiin joulukuun puolivälissä. Sen seurauksena alkuvuoden harjoittelumäärät eivät olleet kovin kummoiset, juoksua 700km, kävelyä 300km ja jonkun verran pyöräilyä. Pitkiä lenkkejä oli pohjalla vain kourallinen. Mitään aikatavoitteita KK:lle oli turha asettaa, läpimeno riittäisi.

Saavuin Rukalle perjantaina vasta kolmen maissa, kamat kämpille ja äkkiä lounaalle, käytiin Miikka-Pekan kanssa vetämässä hätäiset kanapastat. Aikaa starttiin jäi ruokailusta 2:30, turhan vähän.

Väliin jäävä aika meni dropbagien säätämisessä, lähtöalueelle ehdittiin 10min. ennen starttia. Pikaiset poseeraukset ja matkaan.
Samban rytmiryhmä
Kuva: Niko Reinikainen

Kuva: Niko Reinikainen
Lähdettiin Jannen kanssa yhdessä rauhallisesti matkaan ja kärki häipyi näkyvistä heti ensimmäisen ylämäen jälkeen. Vatsa tuntui turvonneelta ja olo oli pikkasen epävarma sen suhteen. Ylämäessä sykkeet karkailivat vähän turhan korkealle, mutta alamäissä oli hyvä rauhoitella. Vitosen jälkeen kuultiin lammen toiselta puolelta ”Oletteko te reitillä?” –huutoja ja mietittiin onko joku jo pummannut.

Konttaisen huoltoon tultiin  yli 10 min. kärjen perässä, otettiin vähän vettä ja jatkettiin matkaa. Mäet eivät tässä vaiheessa tuottaneet tuskaa ja tasaisella hölkättiin hiljakseen, ylämäet käveltiin suosiolla. Vatsaa oli alkanut vääntää ensimmäisen geelin jälkeen ja 15km kohdalla kävin tuhertamassa hetken pusikossa ilman suurempaa menestystä. Seuraava geeli aiheutti jälleen väänteitä, mutta hetken kuluttua pystyi taas jatkamaan juoksemista. Juuma ohitettiin lyhyellä tauolla ja päästiin vihdoin Kitkajoen hienoihin maisemiin. Huollon kohdalla ohitettiin Wittenberg/Viitanen, mutta hetken kuluttua ohi pyyhälsi Varis/Korttinen/Belyaev, eksyneet huutelijat 5km kohdalta. Oltiin jo tultu Jannen kanssa siihen tulokseen, että kyseessä oli joku retkeilijä, kun kukaan ei ollut ohittanut meitä aikaisemmin.

Kitkajoen törmän rollaattoripolulla oletettiin, että loppumatka olisi enimmäkseen samanlaista baanaa, no ei ollut, kävi kyllä nopeasti ilmi Harrisuvannon jälkeen joen toisella rannalla. Täällä vatsa alkoi vääntää ensimmäistä kertaa kunnolla. Otin Jannelta hieman merisuolaa, aikaisemmin olin ottanut pari suolatablettia. Nyt vatsa alkoi oireilla jo pienten juoksupätkien jälkeen, joten homma alkoi mennä aika tuskaiseksi. Geeliä oli pakko vetää, mutta rangaistus tuli välittömästi.

Anttikin meni taas ohi tehtyään seuraavan pummin ja kohta Saara ilmestyi kantaan, oli myös tehnyt jotain omia kuvioita alkumatkasta. Janne onnistui imuroimaan leilinsä tyhjäksi ennen Jussinkämppää, joten pysähdyttiin hetkeksi ottamaan vettä. Kävin toisen kerran pusikossa, biokätkö syntyi, mutta vatsan tilanteeseen ei tullut mitään muutosta.

Oulankajoen varrella 40km jälkeen alkoi luovuttaminen vallata mieltä, kun ei enää oikein ollut voimia ja vähäinenkin juokseminen aiheutti vatsanväänteitä. Vähän ennen Oulankaa sanoin Jannelle, että jatkaa omaa vauhtiaan, otan pidemmän tauon huollossa, yritän torkahtaa hetken ja katsoa, jos olo paranisi.

Mutta eihän siellä huollossa sisälle päässyt, vaihdoin pitkät trikoot shortsien tilalle, pitkähihaisen paidan ja kuoritakin. Kenkiin kuivat pohjalliset ja jalkoihin kuivat sukat. Tungin väkisin sämpylän ja muuta energiaa naamaan. Pari kaveria jätti tässä kohtaa leikin kesken, itse en kehdannut vielä keskeyttää, muuten tiedossa olisi armotonta vittuilua, pakko oli jatkaa ainakin Hautajärvelle saakka. Notkuin huollossa lopulta 40 min. ja lähdin matkaan, enää en yrittänyt ottaa juoksuaskelia. Kävelen Hautajärvelle ja se on siinä, siinä suunnitelma.

Hetken aikaa huollon jälkeen olo oli hieman virkeämpi ja kännykkää räplätessä vedin yhden risteyksen pitkäksi, puissa oli sopivasti Metsähallituksen oransseja nauhoja ja oletin olevani reitillä, sakkorinkiä tuli onneksi vain 7 minuuttia:


Taivalkönkään riippusiltojen kohdalla olin taas jo aivan sillassa, istuin nuotiolle hetkeksi, mutta pakko oli jatkaa, ei sieltä muutenkaan pois pääse. Savilammen autiotuvan jälkeen aloin odotella kärkeä vastaan ja komeesti sieltä tultiinkin, Lahtela/Juvala painoi täyttä vauhtia ohi, mutta muiden kanssa pysähdyin aina hetkeksi juttelemaan ja annoin jotain väliaikatietoja.
Seuraava kohokohta oli 80km juoksijoiden kohtaaminen, kärjessä pullukka polkujuoksija tuli järjetöntä vauhtia, yritin kannustaa parhaani mukaan tuttuja ja tuntemattomia, piristyin siinä hetkeksi itsekin.

Kun Hautajärvi lähestyi, olin jo taas alkanut psyykkaamaan itseäni jatkamaan takaisinpäin Oulankaan, onhan se nyt paljon komeempaa keskeyttää 107km kohdalle kuin kahdeksaankymppiin. Marinin Janne antoi maailmanluokan huoltoa ja potki perseelle, joten mitään mahdollisuutta ei annettu tässä kohtaa luuserointiin. Munkkikahvit upposivat huollossa hienosti, mutta kaurapuuro aiheutti jälleen tuttuja vatsanväänteitä, ongelma ei siis ollut poistunut.

Tomilta olin kuullut Annan megapummista, mutta vasta JanneK:lta kuulin, että siellä on isompi lössi vetänyt harhaan ja ollaankin yhtäkkiä sijoilla 13 ja 14.

Tauon eeppisin kohtaus oli, kun menin vessaan alapesulle ja vaihtamaan kuivat kalsarit. Sinne pöllähti samaan aikaan Ballini, joka oli samoissa puuhissa. Siinä sitten kaksi äijää suorittaa vierekkäin tehtävää perse paljaana ja juttelee niitä näitä kisan etenemisestä. Mitä olisi mahtanut tuumata Luontotalon normivieras, jos olisi osunut paikalle tilannetta todistamaan. Aika touhua!

Lähtö Hautajärveltä, ei paljon naurata.
Kuva: Janne Marin
Janne odotti sen aikaa, että sain huollon tehtyä ja lähdettiin taas yhdessä matkaan. Otin dropbagistä sauvat ja eteneminen oli selkeästi parempaa, tai ainakin siltä tuntui. Alkumatka tultiin Wellingin kanssa, mutta hetken kuluttua hän jatkoi juosten ja häipyi horisonttiin, välillä kuitenkin nähtiin aina vilaukselta edessäpäin, joten kovin kauas ei päässyt.

Vähän ennen Oulankaa Jannella alkoi olla todellisia ongelmia jalkapohjan rakkojen kanssa. Omassa päässä oli jo kuitenkin alkanut laskutoimitukset siitä, kuinka paljon olisi käytettävissä viimeiseen 53 kilsaan ja minkälaista vauhtia on pidettävä, jotta maaliin ehtii takarajaan mennessä. Oletin, että tiukille menee ja yritin päästä huollosta nopeasti eteenpäin, JanneM oli taas auttamassa ja tsemppaamassa. Lyhyt tauko tarkoitti tällä kertaa varttituntia. Vähän energiaa, Sealskinzit jalkaan ja kuivat pohjalliset.

Eteneminen oli taas hyvää ja sain poimittua muutaman selän. Eetu lähetti tiukasti väliaikatietoja ja kiristin ruuvia. Geelejä en uskaltanut vetää, mutta Pantterit upposivat. Jossain vaiheessa Wellingin ohitettuani, kokeilin juosta muuttamat pitkospuut. Enää juokseminen ei aiheuttanut väänteitä, mutta voimia ei ollut kuin muutamaan vetoon, tämä antoi kuitenkin luottamusta siihen, että kyllä tästä selvitään. Saavutin Hietsun Kitkajoen rannassa ja mentiin hetki yhdessä. Kun poistuttiin joen rannasta ylemmäksi, lähdin taas omille teille.

Illan mittaan tuuli oli yltynyt ja vähän ennen Juumaa alkoi tulla kylmä. Tuula oli tuonut huoltoon toivomani oluen, mutta vatsaoireiden sävyttämän matkan jälkeen ajatus oluesta tuntui tässä kohtaa liian hapokkaalta. Heitin repusta puolen litran vesipullon pois ja pistin oluen tilalle. Hautajärveltä tänne oli nestettä kulunut vain reilu puoli litraa, joten jäljellä oleva pullo riittäisi siihen, oluelle olisi parempaa käyttöä maalissa. :D

Huollossa lisäsin yhden paidan, mutta lähdettyäni olin hetken aikaa aika jäässä. Sormet olivat muutaman kilometrin heikossa hapessa, mutta sain kädet onneksi lämpimäksi tungettuani ne kalsareihin hetkeksi. Tässä kohtaa v-kerroin oli ehdottomasti korkeimmillaan koko matkan aikana. Keli oli huono, mies kylmissään ja väsynyt, onneksi ei sentään satanut.

Edessä oli kuitenkin enää viimeinen 20km, jos tänne asti oli päässyt, niin loppu menee vaikka väkisin. Porontimajoella laitoin lampun päähän, samaan aikaan järjestäjät soittelivat  sijaintia, GPS oli sammunut 10km aikaisemmin. Hetken kuluttua Niko tuli vastaan ja sain uuden lähettimen. Konttisen nousu meni hitaasti, mutta varmasti. Otin huollossa hieman energiaa ja lähdin viimeisen mäen kimppuun.

Olin sen verran väsynyt, että Valtavaaran nousu oli sauvojen kanssa huomattavasti helpompaa. Tasapaino alkoi olla hieman heikko tasaisellakin ja sauvojen kanssa oli huomattavasti helpompi tunkata mäkeä ylös ja toisaalta ottaa vastaan alamäessä, jotta ei kaatuisi. Pikkasen piti kirota niitä valenousuja ennen Valtavaaran huippua, pari kertaa luulin jo olevani huipulla, mutta ei. Laskuosuuksilla alkoi päkiät ja kantapäät olla niin hellinä, että eteneminen oli todella vaivalloista. Vihdoin edessä oli enää Hyppyrimäen pystysuora paskamäki, jota kivutessa oli hyvää aikaa kirota ratamestari alimpaan helvettiin.

Vielä laskettelu maaliin ja homma oli paketissa, sen verran oli voimia, että viimeinen sata metriä juosten. Vaikka kello oli neljä aamulla, Batman, Miikka-Pekka ja Ali olivat maalissa vastassa, lämmitti kovasti, kiitos.

Eiköhän kerta riittänyt Karhunkierroksen 160km matkaa, raportti on hyvä päättää isäni toteamukseen toisella yhteisellä Alaskan vaelluksellamme: ”Käy täällä muutkin kuin masokistit, mutta ei kahta kertaa”.

Puukko, olut ja turvonnut naama
Kuva: Juha Jumisko
Tulokset

PS. Kiitokset järjestäjille, hieno tapahtuma!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Retki-Rogaining 16-17.5.2015

Tämän kesän kilpailukalenteri alkoi selkiintyä jossain vaiheessa talvella. Perinteinen IhanHukassa parini Tommi päätti jo aiemmin osallistua NUTS Karhunkierrokselle. Itseäni Retki-Rogaining 24h SM-kisat kiehtoi enemmän. Onneksi löysin jo aikaisessa vaiheessa Tommille varamiehen Vännin Mikasta ja päätimme laittaa ilmon sisään. 

Pari 50km harjoituslenkkiä tuli vedettyä Nuuksiossa huhtikuun loppupuolella ja sitten kaksi viikkoa ennen 12h Salpaus-Rogassa reilut 70km. Mutta tietenkin sain jonkin taudin viime hetkillä ja viimeisen kahden viikon aikana en käynyt kuin kerran pari tuntia suunnistamassa, muuten podin kurkkukipua, nuhaa ja yskää viimeiset viikot. Aika epävarmolla pohjalla päätin kuitenkin lähteä kisaan mukaan, varsinkin olin Mikan sinne houkutellut ja kisa oli hänelle eka Retki-Roga.

Kisapaikalle saavuimme juuri 3-tuntia ennen alkua, jolloin saimme kartat heti käteen ja suunnittelu alkoi. Pienen tutkiskelun jälkeen aloimme piirrellä reittiä sekä kisakeskuksesta pohjaiseen, että etelään. Selkeää kuvaa ei heti löytynyt. Lopulta saimme yhtenevän aika ison ympyrän aikaiseksi ja mittailimme villalangalla matkaa; noin 130km.  Tiesimme sen todennäköisesti liian pitkäksi, mutta muutamien tarkennuksien jälkeen jätimme sen tavoitteeksi, tosin tunnistaen potentiaalia oikaisupaikkoja. Reitin lisäksi merkitsimme arviot tässä kohtaa 7h (40km) ja 15h (80km) kohdalle. Todellista matkaahan emme tulisi tietämään, koska GPS käyttö oli kielletty.

Vielä lähtökarsinassa päätettiin kuitenkin tehdä muutos suunnitelmaan. Mentiin ensin hakemaan 51 alkulämmittelynä, eikä jätetä sitä potentiaaliseksi vikaksi rastiksi. Matkalla rastille tuli selväksi, että tällä kertaa juostaa 24 tuntia märillä kengillä, sillä kengät kastuivat jo 5 minuutin kohdalla. Onneksi olin teipannut päkiät, joihin yleensä märät sukat aiheuttavat eniten hiertymiä.

Kisa lähti hyvin liikkeelle, rastit 69-86-61 löytyvät helposti. Seuraavalle rastille 77 piti jo rämpiä hieman enemmän maastossa, mutta rasti löytyi helposti pienen lammen rannasta. Tässä kohtaa päätettiin seuraavan kerran muuttaa alkuperäistä suunnitelmaan ja hakea rasti 54 ison ojitetun suon keskeltä, vaikkakin sinne joutui rämpimään melkein kilometrin suuntaansa. Sitten taas takasin suunnitelulle reitille 87-37-96. Vielä sen jälkeen rastit 70 ja 47 menivät virheittä.

Tähän saakka reitimme oli ollut kohtuu tasaisella maastossa, mutta tästä eteenpäin alkoi maastossa olla huomattavasti mäkisempää. Seuraavaa rastia 98, jyrkänne ja jyrkänteen päässä, lähestyttäessä teimme ensimmäisen pienen virheen, oletimme rastin olen jyrkänteen alla, mutta siellähän se oli lähes 100m korkean jyrkänteen yläreunalla; Ei kun kiipeämään ylöspäin. Tässä kohtaa, 5h, pidimme myös pienen tankkaustauon. Toki urheilujuomaa ja patukkaa olimme jo syöneet jo aiemmin. Seuraava rasti 65 noudatti samaa kaavaa, todella korkean nyppylän päällä, jonne myös hieman virheellisesti kiipesimme alakautta. Rasti 89 löytyi helposti, mutta ojan päässä olevaa lähdettä 59 haettiin hetki väärästä suunnasta ojaa.

Rastit 76-49-64 löytyivät helposti. Olimme kuitenkin tässä kohtaa noin tunnin aikataulustamme jäljessä ja päätimme jättää hieman sivussa olevan 44 väliin ja menimme suoraan 93 ja sieltä 78 ja 90. Kello olikin tällä korkealla paikalla olevalla laavurastilla jo 23, joten viritimme samalla lamput ja söimme taas hieman evästä. Ensimmäiset yörastit 88 ja 58 löytyivät helposti (jätimme 38 taas väliin voitaaksemme aikaa), mutta seuraavalla ojien risteysrastilla 67 teimme kisojen isoimman pummin. Löysimme puskien keskeltä kyllä yhden ojan, mutta läksimme ilmeisesti seuraamaan ojaa väärään suuntaan ja vasta reilut 200 metriä rastin takana paikansimme sähkölinjan avulla itsemme takaisin kartalle ja paluu oikeaa ojaa pitkin rastille löytyi sitten helposti.

Seuraavaksi 82, mutta l97 hakemiseen olisi mennyt edes takaisin melkein tunti ja päätimme olla hakematta sitä. Rastit 55-35-72-94 löytyivät pimeästä huolimatta helposti. Mutta aikaa oli kulunut liikaa ja  päätimme jättää oikean yläkulman 99 hakematta ja menimme suoraan 50.

Tärkeä osa tälläisiä kisoja on vesipisteiden mukaan suunnittelu reitille. Emme nimittäin olleet tankanneet lähderastilta mukaan olenkaan vettä ja 55 rastin lähellä olevaan vesipistettä emme löytäneet, kun emme olleet merkinneet sitä kartalle. Onneksi seuraavaksi juoksimme erää kesämökin ohi järven rannalla ja huomasin pumppukaivon sen pihalla. Mökillä ei selvästikään ollut ketään, joten menimme mökin pihalle täydentämään nestevarastojamme ja juomaan raikasta vettä. Samalla pidimme lyhyen tauon ja pakkasimme lampumme ja tankkasimme evästä. Kello oli varmaan jotain 4 maissa aamuyöllä. Yö oli ollut kirkas, mutta kylmä. Joissakin alavissa kohdissa oli varmaan pakkasta. Matka jatkui 60-39-83 reittiä.

Tässä kohtaa teimme toisen virheemme, yksi risteys meni ohi huomaatta ja seuraavassa t-risteyksessä tajusin, että ei olla siellä päinkään, missä meidän oli tarkoitus olla. No vaihtoehtoinen reitti rastille 79 oli toki helppo, mutta ylimääräistä matkaan tuli noin 2km. Perkele.   Tässä kohtaa piti alkaa vielä enemmän oikomaan reittiä kohti maalia ja rastit 85-74-68 jätettiin kiertämättä ja menimme suoraan rastille 62, josta 80-92-63 reittiä jatkaen. Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä noin 3h tuntia ja juoksu alkoi olla jo kohtuullisen jäykkää ja hidasta. Mika oli jo kerran tarkastanut päkiänsä, kun luuli niissä olevan rakkuloita. Olivat vaan niin hyvin turvonneet ja lionneet märissä kengissä, että alkoi juoseminen tiellä varsinkin tuntua.

Seuraavat rasti 91 ja 32 löyvät taas helposti, mutta ihan kisakeskuksen vieressä mäen päällä olevaan 56 haetiin taas muutama minuutti, kun olin ensin katsonut rastimääritteen väärin.

Maaliin päästiin 10 minuuttia ennen määräajan umpeutumista hyvä voimaisina ja ihan vielä juosten. Matkaa kertyi arviolta 120km, joka on huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, mutta eipä näin mäkistä maastoa ole aiemmin ollutkaan. Mitään varsinaisia vaivoja ei kummallekkaan lopulta tullut. Kengät menivät kyllä suoraan roskiin J
 

Kotiin palattiin siis taas mitallit kaulassa.