tiistai 3. maaliskuuta 2015

Pirkan hiihto 1.3.2015


Pirkan hiihto 1.3.2015

Vesihiihtokauden huipentuma, Pirkan hiihto, hiihdettiin lumiolosuhteista huolimatta täysmittaisena Niinisalosta Teivoon. IhanHukassa tiimistä mukana oli Mari perinteisellä ja Juha vapaalla hiihtotavalla.

Perinteisen 90km matkan lähtö oli Niinisalosta klo 7.00. Herätys oli klo 4.00 ja kisapaikalla luulin olevani hyvissä ajoin klo 6.15. Toisin kuitenkin oli, sillä välimatkat lähtöpaikalla olivat jotain muuta kuin mitä kuski kertoi, ja kisaan tuli tehtyä tehokas 45min alkuverryttely vessassa juoksemisen ja varusterepun raahaamisen kanssa. Pelkäsin jo myöhästyväni lähdöstä, mutta ehdin kuitenkin tarpomaan umpihangessa aitausten alta 1.lähtöryhmän keskivaiheille. Vielä jäi pari minuuttia aikaa oikoa vaatteita ja pukea käsineet käteen, ennen kuin startti tapahtui tykin laukauksella. Lähtölaukausta odotellessa jalat oli jo ihan hapoilla ja veren maku suussa, joten ensimmäiset 20km meni ”rauhoittumiseen”  ja sopivan hiihtorytmin löytämiseen.



Lumiolosuhteet vaihtelivat, mutta Kyröskosken lisäksi muita juoksuosuuksia ei ollut. Paikoin oli multaa, hiekkaa, kiviä, heinää, lätäköitä ja lapiolla mätettyä likaista lunta, paikoin hyväkuntoista puhtaan valkoista latua. Lätäköiden kiertoa ja sohjossa hiihtoa oli tosin koko talvi tullut harjoiteltua. Noin 1.30h hiihdon jälkeen sain ensimmäistä kertaa väliaikatietoja, että olin naisista neljäntenä. Alkusählinkien jälkeen sijoitus kuulosti yllättävän hyvältä ja edellä menevä nainen oli näköetäisyydellä. Kyröskosken juoksupätkään mennessä olin ohittanut kaksi edellä ollutta naista ja olin naisista toisena. Kärki meni kaukana edellä ja ainoa tavoite loppumatkalle oli pitää takana tulevat naiset selän takana. Loppumatkasta 20-30km ajan sateli vettä ja välillä vähän räntääkin. Luisto ja pito hyytyivät loppua kohti ihan niin kuin hiihtäjäkin, mutta samoin näytti käyvän monelle muullekin. Maaliin saavuin naisista toisena ajalla 6.03,36. Vauhdinjako oli onnistunut ja suksi toimi ihan hyvin. Pelkäsin löytäväni ykkössuksista ihan uudet hiontakuviot, mutta onneksi pelko osoittautui vääräksi ja kivien kiertely oli onnistunut hyvin. Kolmen viikon ja seitsemän hiihtostartin kisaputki päättyi Pirkan hiihtoon ja loput lumen rippeet saavat sulaa kaikessa rauhassa, samalla kun pienen lepäilyn jälkeen ajatukset siirtyy kohti kesälajeja.

/Mari

Vapaan kilpailun startti oli vasta kello 11, joten Teivosta bussit lähtivät kohti Niinisaloa kello 8:50. Olin siis saanut nukkua aamulla jopa kuuteen, ennen kuin läksin aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Mansea. Valmistautuminen oli tällä kertaa varsin erikoinen, sillä lauantaina oli Nuuksiossa pienimuotoiset suunnistuskilpailut. Neljä tuntia tarpomista lumihangessa kengät likomärkinä. Onneksi kisan jälkeen pääsi saunaa. No ei se varmaan sunnuntain kisaan vaikuttanut :) 

Luisteluhiihto menee täysin samoja reittejä kuin perinteinen ja järjestäjät eivät aja reittejä näiden kahden startin välissä. Tällä kertaa se tiesi sitä, että sohjoa oli enemmän kuin oli kivaa. Varsinkin ylämäet olivat aivan muusia ja vielä märkää sellaista. Aluksi suksi luisti kohtuullisesti ja ensimmäiset 20-30km menivätkin vielä kohtuullisen sujuvasti. Mutta pikku hiljaa alkoi luisto heiketä ja toisaalta se vaihteli aika paljon. Varsinkin sellaisissa kohdissa, joissa oli paljon  pehmeää lunta, alkoi suksi tökkiä aika paljon.

Puolimatkaan pääsin hyvissä ajoin ennen puoli-Pirkan lähtöä, joka on ihan oleellista, että ei tarvitse alkaa ohittelemaan kapealla ladulla satoja hiihtäjiä. Muutenkin luisteluhiihdossa oli kohtuullisen vähän osallistujia, sillä välillä sain hiihtää 10km ihan yksin. Hämeenkyrön molemmin puolin oli surkeimmat paikat lumen vähyyden suhteen. Joissakin kohdissa oli enemmän maata näkyvissä kuin lunta.

Kun kaksi kolmasosaa oli hiihdetty, alkoi kropassa tuntua matka. Selkä jäykkeni ja muutenkin vauhti alkoi hieman hyytymään. Johtuen huonosta lumitilanteesta, oli pitkä yli 40km hiihtolenkin jääneet aika vähiin. Onneksi viimeiset reilut 10km hiihdetään jo hieman kovemmalla pohjalla, joka on ollut koko talven latuna. Alkuosa, eli lähes 80km tehdään vain Pirkaa varten maastoon. Siksi se on myös niin pehmeä.

Maaliin pääsin hyvävoimaisena ajassa 5.26.10. Kelin raskautta kuvastaa se, että kolme vuotta sitten loppuaikani oli ollut 45 minuuttia nopeampi. Ja yhtään huononmassa kunnossa en ole nytkään. Että sellainen Pirkka-hiihto. Saa nähdä, jääkö viimeiseksi. Jotain uutta tavoitetta täytyy etsiä ensi talveksi. 

/Juha