keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Leiden Marathon, 18.5.2014

Perimätieto ei kerro, kuinka tämän vuoden maratonmatkailun kohteeksi valikoitui Leiden. Itse en ollut paikalla 2013 Berliinissä, jossa valinta oli palautusjuomien tankkauksen yhteydessä tehty.

Leiden on n. 120 tuhannen asukkaan yliopistokaupunki Amsterdamista 40km etelään. Kaupunki on kuuluisa lähinnä siitä, että Rembrandt on syntynyt täällä. Schipholin kentältä on suora 15 minuuttia kestävä junayhteys varttitunnin välien, joten siirtyminen paikan päälle on erittäin helppoa. Kaupunki on suhteellisen kompakti, joten kaikki oleellinen on kävely- tai ainakin pyöräilyetäisyydellä. Ja pyöriä ja pyöräteitä riittää, Hollannissa kun ollaan.

Leiden
Leidenin maraton järjestettiin jo 24 kerran, joten perinteitä löytyy. Hinta on suhteellisen edullinen 30€, johon ulkomaalaisille tulee vielä MyNextrunin 5€ maksu päälle. Hollantilaisille ja ulkomaalaisille on erilliset ilmoittautumisjärjestelmät, joten ei kannata ihmetellä miksi MyNextRunissa on niin vähän nimiä. Paidan saa halutessaan ostaa 20€:lla.

Numeroiden haku ja expo kirkossa (Pieterskerk)
Tapahtuma on sinällään melko suuri, mutta kun 12500 osallistujaa jakautuu viidelle (42/21/10/5/2) eri matkalle niin maratonille juoksijoista osallistuu vain noin 770 juoksijaa. Puolikas on 4000 osallistujallaan huomattavasti suositumpi matka.

Maratonreitti on profiililtaan erittäin tasainen, mikä ei liene varsinaisesti yllätys. Matkalle mahtuu Polarin käyrän perusteella kahdeksan kappaletta 3-4m mäkiä sekä moottoritien ylitys alkumatkassa, jossa nousua tulee 6m. Reitin huono puoli on se, että pitkät suorat ovat tuulelle alttiita eikä auringolta juuri löydy suojaa. Ja koska mennään paljolti peltojen ja laidunten viertä niin paskan hajuakin riittää kotitarpeiksi, lähinnä kuitenkin ensimmäisellä puolikkaalla. Reitti kulkee kokonaan päällystettyjä paikallisteitä tai pyöräteitä pitkin. Ainoastaan viimeiset 700m reitistä tullaan kanavan reunaa, joka on hieman epätasainen ja paikoitellen kalteva. Juoksijat kierrätetään yhdeksän pienen kylän kautta ja kannustusta kylissä riittää ja bändejäkin oli ainakin 5 kappaletta. Peltosuorilla on sitten vastaavasti pikkasen hiljaisempaa. Juomapisteitä on 8 ja erillisiä sieniasemia 7. Tosin matkan varrelta löytyy kyläläisten epävirallisiakin vesipisteitä. Juoma-asemilla on tarjolla vettä ja urheilujuomaa ja ainakin banaania näytti olevan tarjolla.

Lähtöjärjestely oli hieman erikoinen, maratoonarit on jaettu kahteen eri karsinaan, ensimmäisessä eliittijuoksijat sekä jotain muuta porukkaa, mahdollisesti viestinä juostavan Business Loopin joukkueet. Taemmassa karsinassa parin sadan metrin päässä lähtöviivasta ovat muut maratoonarit. Tämän karsinan eturivin tuntumaan pääsi helposti vielä noin 10 minuuttia ennen lähtöä. Maratoonareista jälleen muutaman sadan metrin päässä on puolikkaiden juoksijoiden oma karsina. Järjestely takaa kuitenkin sen, että juoksemaan pääsee heti alussa omaa tahtiaan eikä ensimmäisen kilometrin aikana ole kuin yksi paikka, jossa syntyy pieni sumppu ja pari sekuntia menee hukkaan.



Se mikä tässä järjestelyssä on kuitenkin ärsyttävää, on puolikkaan juoksijoiden ryntäily takaa. Ohittelu on sentään suhteellisen siistiä, mutta reiluun 11 kilometriin saakka on hieman masentavaa, kun takaa tulee koko ajan ohi puolikkaan juoksijoita, lisäksi on hieman vaikeaa pitää omaa vauhtia, kun väkisin meinaa imeytyä massan mukana.

Oma alkuvuosi on telakoineen ollut rikkonainen, joten mitään ennätysyritystä ei ollut suunnitteilla. Koko huhtikuu tuli kaiken lisäksi tehtyä pelkkiä mäkitreenejä, joten tasaisen lenkkejä ei ole kuin muutaman viikon ajalta ennen Leidenia. Kaiken lisäksi toinen jalka ei tunnu vieläkään täysin oireettomalta, joten keskeyttämiskynnys on säädetty suhteellisen alhaiseksi, jos jalka alkaa vähänkään kipuilemaan. Juoksua edeltävänä yönä jalka kaiken lisäksi jomottaa tuntuvasti ja tunkeutuu uniinkin. Niissä jalka menee täydellisesti alta, juoksu päätyy keskeyttämiseen ja kainalosauvoilla kävelyyn. Aamulla kivut ovatkin sitten tiessään.

Tarkoitus on lähteä juoksemaan noin 5:15 kilometrejä ja tähtäin on 3:40 loppuajassa,  sykkeet on tarkoitus pitää alle 160 ainakin kolmeenkymppiin asti. Koska viime aikoina pakki on mennyt lähes poikkeuksetta sekaisin urheilujuomasta, otan mukaan 5 geeliä ja juon pelkkää vettä. Tämä toimii hyvin, minkäänlaisia vatsaoireita ei ilmene koko juoksun aikana.

Juoksu lähtee mukavasti liikkeelle, eikä ensimmäinenkään kilometri lähde liian lujaa, väliaika 5:10. Vieressä juoksee hetken aikaa kolmen suomalaisen porukka, joiden kanssa vaihdan muutaman sanan. Tähtäin on kuulemma 3:30-3:45 välillä. Kun ensimmäisen kilometrin väliaika tulee, kundit kommentoivat, että lähti vähän liian lujaa. Sen jälkeen häipyvät horisonttiin. Kaksi heistä ohitan jälkimmäisellä puolikkaalla, kolmannesta ei havaintoa.

Oma GPS mittaa ensimmäiset 7 km koko ajan 5:10 tai sen alle meneviä aikoja, mutta järjestäjien tolpat siirtyvät koko aika kauemmas ja kauemmas. Kutosen kohdalla tolppien mukaan olen mennyt tarkalleen 5:15 vauhdissa. Puolikkaan kohdalla ero järjestäjien tolppiin on 200m ja maalissa jo 500m.

Kun puolikkaan juoksijat ohjataan 11 km jälkeen takaisin kohti Leidenia, reitti hiljenee välittömästi, porukassa juoksu muuttuu soolojuoksuksi. Edessä menee pieni ryhmä 50m päässä ja takana tulee toinen. Onneksi ei tuule kuin muutama metri sekunnissa, joten kovin suurta haittaa tästä ei ole. Kuudentoista kilometrin kohdalla saan vihdoin muita kiinni ja alan hiljalleen ohittelemaan muita.

Tyypillistä maisemaa
Puolimatka taittuu ajassa 1:50:25 eli 5:14 vauhdilla, hyvin toimii. Yritän hokea itselleni, että tikkaisin menemään lyhyellä askeleella enkä loikkisi liikaa, kuten yleensä on tapana.

Vähän puolikkaan jälkeen saan kiinni paikallisen kaverin, jonka kanssa alkaa kissa ja hiiri –leikki. Tätä jatkuu seuraavat 8 kilometriä. Kundi ottaa spurtteja tarjolla oleviin ”mäkiin” ja välillä myös suorilla. Hetken kuluttua meno rauhoittuu ja menen jälleen ohi. Näin tapahtuu ehkä kymmenen kertaa.

Meno tuntuu koko ajan hyvältä, voimat vähenevät pikku hiljaa, mutta vauhti pysyy tasaisena, joskin järjestäjien tolppien mukaan hieman hiipuvana. Kympit 52:15-52:30-52:45, sykkeet nousevat tasaisesti 144-149-155 eli tämäkin täysin suunnitelman mukaan.

32km kohdalla tullaan kylään nimeltä Oude-Ade. Juoksen tässä kohtaa täysin yksin, joten saan kylän jakamattoman huomion osakseni. Ovat rakentaneet hienon portin kylään ja ilmeisesti kaikki kynnelle kykenevät ovat saapuneet reitin varteen, osa kreikkalaisteeman mukaan pukeutuneina. Hillitön kannustus, ylävitoset ja kannustuksen tuoma euforia pienellä ylämäellä maustettuna saavat sykkeet karkaamaan yli 170, kylän  jälkeen on pakko hetkeksi rauhoittaa menoa.

Oude-Ade. Kuva Taco van der Eb

Nyt selkiä alkaa tulla kiihtyvällä vauhdilla vastaan, monet ovat heittäneet kävelyvaihteen päälle ja lämpötila on kohonnut 23 asteeseen, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Heikko tuuli on onneksi tässä vaihteessa kääntynyt pääsääntöisesti myötäiseksi ja helpottaa vähän tekemistä.

37km jälkeen totean, että mitään romahdusta ei ole tulossa, tuntuu helvetin hyvältä. On aika yrittää jonkunlaista loppukiriä, vähän arveluttaa tosin, kestänkö viittä kilometriä. Kokemusta on kuitenkin kertynyt sen verran, että tiedän pystyväni juoksemaan kymmenen kilometriä yli 165 sykkeillä, joten ainakin kokeilla täytyy.

Kilsat 38 ja 39 menevät 5:11 vauhtia, vauhti ei siis juurikaan nouse, mutta sykettä saan kyllä nostettua 166:een. 39 km kohdalla totean, että 3:40 aikaan en tule pääsemään, sen verran pahalta alkaa tuntua eikä vauhti silti nouse. Mutta pystyn sentään laskemaan, että negatiiviseen splittiin on kerrankin mahdollisuudet ja jaksan edelleen painaa kaasua. GPS:n mukaan kolme viimeisintä kilometriä 5:02-4:57-5:00, aikalailla kaikki on pelissä. Matkaa on vielä jäljellä 700m, koska mittarini on edistänyt 500m. Otan irti kaiken mitä on saatavissa, viimeiset 700m juostaan kanavan varren hieman epämukavaa alustaa ja pujottelen ohi 5km juoksijoista, joita tulee massoittain maaliin samanaikaisesti. Jostain saan kaivettua loppupätkälle 4:20 vauhdin ja hilattua sykkeet  lukemaan 180. Negatiivisen splitin takia, kyllä ihminen on hullu. Oma kello pysähtyy aikaan 3:40:39 ja jälkimmäinen puoli yhden sekunnin nopeampi. Yes! Myöhemmin järjestäjien tulokset sentään osoittavat eron olevan 10s, ihan turhaan tuli revittyä…

Maalissa on tarjolla sitruunamakuista pullojuomaa, jonka maku muistuttaa liikaa urheilujuomaa, liian hapokasta, lisäksi on tarjolla vettä, appelsiiniviipaleita, banaania. Tarjolla oli kuulemma ollut myös Amstelia, jota en huomannut tai puolikkaan juosseet olivat jo imuroineet kaiken.

Siirryn mahdollisimman nopeasti kanavan toiselle puolelle Einstein –ravintolan terassille seuraamaan maaliintuloa ja imuroimaan palautusjuomaa.

Hymyilyttää, vaikka pelkkiä pieniä oluita tarjolla
Tapahtumaa voi kyllä varauksetta suositella, juoksu on hyvin järjestetty ja Leiden on erittäin kaunis kaupunki hyvien liikenneyhteyksien päässä. Suhteellisen hyvälle naisjuoksijalle bonuksena tulee naisten sarjan huonohko taso, palkintopallille ja 500€ varakkaammaksi pääsi ainakin tänä vuonna 3:24 ajalla.

Einstein taustalla
Tilastopläjäytys:
- kympit 52:15-52:31-52:47-52:16
- kympin sykkeet 144-149-155-163

Sykekäyrä: