lauantai 28. syyskuuta 2013

X-Kaato 28.9.2013


Tiimi; Antti ja Markus

Perinteikäs multisport tapahtuma, joka järjestettiin tällä kertaa Espoon Laaksolahdessa.

Ajatuksena oli päästä kilpasarjan reitti läpi ilman pahempia sähläilyjä ja saada varma suoritus. Erityistä tulosta emme lähteneet hakemaan, pieni kutina kyllä oli pärjätä Lupus II tiimille.


Lähtö kiihdytys Kuva; Avanti tiimi
 
Järjestäjä oli ajatellut helpottaa meidän urakkaa järjestämällä kisan meille tutuissa paikassa, Espoon ja Kauniaisten lähiympäristössä.

Startti tapahtui lauantaina klo 5.00
Ensimmäinen tehtävä oli muistisuunnistus Laaksolahden urheilupuiston uimarannalta, kartta oli liimattu laiturille, jonne kaikki rynni samanaikaisesti. Siinä oli laituri kovilla, kukaan ei tainnut pulahtaa veteen. Rastit piti hakea kuttulammelta ja Laaksolahden näköalapaikalta, molemmat olivat tuttuja paikkoja meille ja tämä meni ilman ongelmia.

MTB  (Laaksolahti – Karakallio – Kauniainen - Kasavuori)
Pääsimme pyörän selkään sijaluvulla 8. Otimme tietoisesti pidemmän reitin matkallisesti, jonka piti olla kuitenkin nopeampi, pitkän alamäkiosuuden avittaessa. Rastille tultaessa emme heti sitä löytäneet, vaan haravoiden etsittiin ojan pohjalle viety rasti, sijat tippui häntäpäähän. Erot olivat vielä pieniä ja tutkailut rastilla näkyi tuloksissa. 

Pyörät kulki ja seuraavat rastit löytyi hyvin. Huomattiin hyvä reittivalinta Kasavuoren suunnistusrastille saavuttaessa.  Ei kannattanut mennä suorinta reittiä polkua pitkin, vaan kiertää kaukaa Tuomarilan aseman kautta asvalttiteitä pitkin. Kasavuoren polku oli erittäin vaikea ajettava, (jos ensinkään) ja reittivalintamme osoittautui täydelliseksi. Olimme 3. nopein rastivälillä ja sijaluku oli noussut taas 10 joukkoon.

Yösuunnistus (Kasavuori)

Taustalla "67"- IhanHukassa tiimi jo valmistautumassa
yösuunnistukseen. Kuva; Avantitiimi

”Pelottavin” ja samalla ennakkoon vaikein osuus meille edessä, pimeässä kohti Kasavuoren maastoa. Eka rasti oli heti kukkulan päällä ja ennakkoon tarkoitus mennä kiertäen laelle, mutta miksikäs ei mentäisi suoraan rinnettä ylös, kun muutkin menee ja se koitui virheeksi. Ärräpäät raikui kasavuoren yössä, kun könyttiin nelivedolla ylös, väillä toista auttaen. Vaikeudet jatkui yön muillakin rasteilla, ei ollut suunnistusvarmuutta. Sijaluvut tippuivat suunnistuksessa ropisemalla ja sijoitus taisi tipahtaa 20 huonommalle puolen.

MTB (Kasavuori – Kauklahti – Solvalla)
Kasavuoresta päästiin liikkeelle siis jälkijoukoissa, alkoi taas hieman vahvempi laji meille. Kauklahdessa olikin vuorossa taas ”polku”-pyöräilyä (mukava sana). Lupus II, Janne ja Pekka tuli vastaan polulla ja oli jo päässyt leimaamaan 6. rastin ja oli päättänyt kiertää takaisin isolle tielle, ei ottanut riskiä polkujen pyöräiltävyyden kanssa. Me päätimme hyödyntää ajotaitoja ja pienellä riskillä mentiin kaikki suurimmat polut ja hyvin menikin (tähän asti).  7. rastilla olimme  ohittaneet jälleen parhaat kilpakumppanimme. Pieni tuuletus ja hyvällä mielin eteenpäin.


Ylhäältä tuleva reitti Lupus II, hyvä valinta! Pisin ja nopein.

Seuraavaksi oli luvassa 7-8 väli, joka oli pisin ja vaihtoehtoja täynnä oleva reitti. Valitsimme haastavan reitin, suoraan polkuja pitkin. Ei enää varman päälle reittejä asfalttitietä pitkin. Polku näytti hyvältä ja päätettiin siis ajaa suorinta tietä 8. rastille. Alkoi olla valoisaa ja lamput voitiin pistää reppuun.

Reitin valinta oli SUURI VIRHE, aivan totaalisen hukassa koko matkan. Löysimme välillä itsemme kallion huipulta, välillä risukosta. Ajoittain olimme epätoivoisia, kun ei nähty edes järveä, jonka reunaa piti seurata ja sen seurauksena löysimme itsemme suolta. Suolla pääsimme tietysti taas kartalle, mutta olimme auttamattomasti tunaroineet. Suolta päästyämme kohti kovempaa polkua tulee toinen porukka rinnalle. Kyseli kaverit siinä, ”ootteko tekin eksynyt? ” , ”Joo, onneksi ei olla ainoat!” Pieni kevennys oli paikallaan. Pikku hiljaa päästiin rastia kohti välillä taluttaen ja pieniä pätkiä pystyi ajamaan kivien ja kaatuneiden puiden lomassa. Siinä tiimellyksessä oli juomapuoli unohtunut meikäläiseltä ja alkoi energian kropassa loppua.

Rastivälillä taisimme käyttää kaikkein kauemmin aikaa. Lupus II pääsi tämän rastivälin 17 minsaan  ja meillä meni siihen 51 minsaa. Olimme hitain joukkue rastivälillä ja siis ”IhanHukassa”.

Totaalinen sammuminen  (Solvalla –Pirttimäki – Oittaa)
Seuraavaksi oli luvassa aika inhottava kokemus, oli menty jo neljättä tuntia. Yritim roikkua Markuksen perässä, oman maastopyörän ominaisuudet eivät olleet parhaimmillaan teknisillä poluilla ja nestevajaus alkoi myös tuntua kropassa. Juomapuoli oli unohtunut kisatiimellyksessä. Mäkiä ei jaksanut enää polkea ja sykkeet sen myötä tippui. Markus kuitenkin jaksoi hyvin ja yritin sinnitellä perässä. Teki mieli jättää kesken, hiljennettiin vauhtia. Sain tankattua juomaa jonkin verran, joka ei kuitenkaan tuntunut pysyvän helpolla sisällä, vaan yritti vähän väliä pyrkiä omille teilleen. Rastien etsimisessä ei ollut ongelmia, mutta matka tuntui pitkältä juurakkopoluilla energian loputtua reisistä.

Suunnistus (Oittaa)
Järjestäjä oli ottanut kartasta palasia pois. Se ei haitannut tiimiämme. Olihan se tuttu kuntolatu, jota on muutaman kierros pyöritty talvisin. Otin repusta matkaan mukaan energiakarkkeja ja niitä mussutellessa pikkuhiljaa alkoi valot palamaan pääkopassa, tuli tunne josko sittenkin selviäisi reitistä läpi. Rastit löytyi, mutta vauhti oli hidasta ja sijoitukset tippui entisestään ja taisimme olla edelleen viimeisten joukossa.

MTB (Oittaalta kohti maalialuetta)...
Muutama helppo rasti kohti kisakeskusta, jotka eivät tuottaneet päänvaivaa. Aikaa oli tuhraantunut reitille 6 h 45 minsaa (max suoritusaika 7 tuntia).  Näytti siltä ettemme kerkeä koko rataa kiertää määräaikaan mennessä. Päätettiin kuitenkin nauttia koko rata aikasakoista huolimatta ja kerätä kokemusta melonnasta ja köysikiipeilystä.

...ja melomaan
Ratamestari oli tehnyt 1. melontarastin hausta hieman haasteellisempaa. Pitkäjärven eteläpohjukka oli kaislojen valloittama ja sillan alla olevalle rastille pääsy oli todella haasteellista.  Lähestyttäessä 1. rastia tuli vastaan kaislikon reuna, jossa oli kolme kajakkia parkissa ilman kuskeja. Markus siinä huuteli, minne teidän kuskit on hävinny? Yksi siihen tokas, että lähti jalkapatikkaan rastille, oli kuulemma helvetinmoinen reitti yrittää kaislikon läpi. Parkkiin muiden vierelle ja rantautumaan. Ranta olikin jo aika pehmeässä kunnossa ja välillä oli polvea myöten mutaa, ”eteenpäin” sanoi mummo kaislikossa. Rasti löytyi ja pari joukkuetta saatiin vielä kiinni ja viimeinen sija petraantui hieman ennen seuraavalle rastille tuloa ja 3. Melontarastille meno olikin sivuaallokkoa, joka pyrki ajoittain sisälle. Siinä tulikin selvyys miksi kajakissa oli 5 cm vettä pohjalla jo lähtiessä,J! Joku porukka oli kuulemma testannut eskimokäännöksen kilpailun lomassa, meillä ei ollut nyt siihen enää ollut aikaa. Melonnan jälkeen piti olla vielä köysi kiipeilyä, mutta kaverin työpäivä oli jo päättynyt ja jäätiin ilman  kiipeilyä ja loppu uintia lautoilla.

Maalissa oltiin sitten viimeisten joukossa, lopputuloksissa sijaluvulla 36. Aikaa oli saatu tuhlattua 7 h 30 min.

Antti





perjantai 13. syyskuuta 2013

Nuuksio Classic 31.8.2013

Taitaa tulla Nuuksiosta yhtä vaikea rasti kuin Vaarojen maratonista.

Vaarat onnistui vasta kolmannella yrityskerralla, kaksi ensimmäistä meni puihin vatsataudin ja varpaan tulehtumisen takia.

Classic jäi väliin viime vuonna aikatauluongelmien takia ja tänä vuonna nilkka muljahti edeltävänä tiistaina Firmaliigan suunnistuksissa, turposi ja sai uuden värityksen:


Itse asiassa, toivottavasti Nuuksio jää väliin ensi vuonnakin, UTMB lienee samaan aikaan...