perjantai 26. heinäkuuta 2013

Finntriathlon 1/2 matka 17.7.2013



Ihan Hukuksissa!

1.9 km uinti / 90 km pyöräily / 21.1 km juoksu

Neljäs kerta toden sanoo  ja tänään oli ennätystentekopäivä :-)!...ajattelin mielessä kun valmistauduin Joroisilla Valvatusjärven rannalla omassa lähtokarsinassa. Lähdöt oli jaettu ikäluokittain ja Suomen mestaruudesta ja samalla rahapalkinnoista havittelevat olivat ensimmäisessä ryhmässä ja 3 min välein lähti muut ikäluokittain Valvatus järveen uimaa. Järjestely oli tehty, jotta vältyttäisiin startti kaaokselta.
Tänä vuonna oli siis tehty lähtöryhmät ja omassa oli noin 150 osallistujaa (40-45 vuotiaat), mukana myös Markus, joka oli innostunut viime hetkellä Joroisten triathlonista ja oli tehnyt 2 vkon pika harjoitusohjelman, mun pienellä avustuksella. Oma kisa starttasi 10.15 ja ensikosketus 18-20 asteiseen veteen oli järkytys (kuten edellisvuotena). Märkäpuku alkoi ahdistaa ja happea ei saanut. Olin Ihan Hukuksissa, muut ryhmässä meni menojaan ja itse yritin haukkoa henkea kuin kala kuivalla maalla, vettä välillä keuhkoista rykien. Piti lopettaa uiminen ja kääntyä selälleen hetkeksi, odottaa että hengitys tasantuu ja yskiä vedet pois. Pikku hiljaa alkoi happi kulkea ja sain uinti rytmistä kiinni. Muut olivat jo hävinneet 50 metrin päähän ja alkoi takaa ajo. Keli oli aika tuulinen ja aaltoakin oli hieman matkan varrella, joka tuotti omat vaikeutensa. Välillä tuli hörpättyä vettä tai jättää hengityskerta väliin jos aalto oli pyrkimässä suusta sisään, sama keli muilla ajattelin ja painoin menemään. Rannan häämöttäessä olin jo ryhmäni seassa, aikaa oli rannalle saavuttaessa kulunut 42min 47 s. Markus nousi vedestä noin minuutin aiemmin.
Ensimmäinen vaihto (uinti-pyörä)
Vaihto on myös oma lajinsa. Itse olen sitä onneksi opetellut ja märkäpuku lentäen helposti pois ja sukat ja pyöräilykengät jalkaan, sekä kypärä päähän ja sitten etsimään omaa pyörää. Ette muuten arvaakkaan kuinka vaikeaa on muistaa omaa kilpanumeroa siinä tiimellyksessä J. Onneksi oman pyörän malli ja väritys on mielessä ja käytävä mistä sitä etsiä, joten sitääkin selvittiin.
Kokonaisaikaa kului vaihtoon; Antti 5 min 23 s. Markus n. 8 min.

Pyöräily 90 km
Pyöräilyn pitäisi sopia uintia paremmin ja olihan alla ihan oikea tri-pyörä, joka oli oikein aerodynaamisesti muotoiltu ja airo tangolla. Jalat olivat kuin uudet, kuukauden takaisesta reisirevähtymästä ei ollut merkkejä enään, painoin siis tosissaan menemään. En katsellut sykemittaria, annoin mennä tunteella ja kivun rajoilla kokoajan. Sain vauhdin helposti pidettyä yli 30 km/h ja tämä lupaili hyvää. Ohittelin monia ryhmiä ja aina tarttui mukaan ”takiaisia”. Beesi kielto oli ja olisi pitänyt pitää 10 m välit. Tämä oli kuitenkin lähes mahdotonta alussa, kun porukka haki omaa paikkaansa pitkässä letkassa. Ohituksia tuli yhtenään ja takaa tuleva tuli ”beesistä” ohi ja sitten siltä loppu poweri reisistä, niin taas mentiin ohi. Tätä showta jatkui noin 50 km asti. Kunnes kilpakaverit saivat järjestyksen selville ja heikommat olivat pudonnut kyydistä ja välit alkoi muodostua. Tässä lajissa mulla yleensä selkälihakset loppuu, mutta nyt meni ilman ongelmia koko matka (Taloyhtiön ojan kaivuu oli tehnyt ristiselän lihaksista rautaa!). Aikaa kului 90 km pyrörälenkillä 2 h 36 min ja Markuksella 8 min enemmän.
90 km pyöräilylenkille tuli keskinopeudeksi 34.5 km/h ja Markus 32.9 km/h. Aika kireellä oli ketjut ollut ;-)!
Toinen vaihto (pyörä – juoksu)
Pyörät piti viedä itse oman karsinaan ja 1000 mahdollisesta paikasta piti löytää omansa. Järjestäjä oli antanut pieniä vinkkejä telineiden päihin numerokylteillä. Vielä kun olisi muistanut oman numeron ja hetken IhanHukassa...no heitin sen sitten johonkin telineeseen roikkumaan ja köpöttelin pyöräilykengät jalassa kohti urheilutaloa, jossa varusteiden vaihto. Kassi auki ja Zootit trahloniin suunnitellut tossut jalkaan (suosittelen niille, jotka ei osaa sitoa kengännauhoja ;-)) ja kypärä tilalle kassiin.
Juoksu 21 km
Onnelliset miehet maalissa
Ekat metrit juosten kertoo, menikö pyöräily liian lujaa ja reidet liian ”pölkyt”. Tarkeää on saada juoksuvauhti omalle tasolle suht nopeasti. Oma tavoitevauhti oli 25 min / 5 km lenkki. Alussa näytti että nyt homma toimi, 4.30 – 4.50 min/ km vauhtia mentiin kaksi ekaa 5 km lenkkiä. Juoksulenkki kierteli pitkin Joroisten keskustaa, eikä ole mikään tasainen vaan korkeuseroja löytyy jonkin verran. Juoksu ei paljon hidastunut ja jalat jaksoi tehdä töistä. Pieni notkadus kahdelle viimeiselle kierrokselle tuli, ja lipsati yli 25 minsan.
21.1 km aikaan 1h 41min ja Markus 2h 01 min. 
Tankkaus oli osunut lähes täydellisesti, kun ei tarvinnut matkanvarrella tankata kuin urheilujuomaa, jota meni noin 2 litraa, geelit pysyi housuntaskussa koko matkan. 
Maalilla aikaan 5 h 9 min, uusi oma ennätys on tehty :-)! Markus veti reitin myös hienolla suorituksella läpi, aikaan 5 h 43 minuuttia. Hyvä saavutus ensikertalaiselta.

Ihan Hukuksissa – Antti

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Geopark Challenge 5.-6.7.2013

Tiimin jäsenistä teiniosastoa edustava Soile oli mukana heinäkuun alussa 24h seikkailukisassa Geopark Challengessa Muhoksella. Tässä kuvausta reissun tapahtumista.

Etkot

Reissu Geoparkkiin alkoi tällä kertaa junalla. Kaikki tiimin jäsenet tulivat kisapaikalle vähän eri aikaan ja eri suunnista. Minun osaltani kävi niin, että suurin osa tavaroista lähti matkaan tiistaina ja minä rippeiden kanssa perässä torstaiaamuna.

Kisakeskuksella selvisi vähitellen että materiaaleja ei saanut, ennenkö koko tiimi oli suorittanut kiipeilytestin ja käynyt valokuvassa. Odottelimme Ellun kanssa ensin Kristan paikalle, sitten jonotimme kolmisen tuntia jumarointi- ja laskeutumistestiin. Osa sai kartat jopa nelisen tuntia aikaisemmin, joten vähän harmitti kyseinen järjestely. Mutta homma selvitettiin kunnialla ja jumarointi kahdella kahvalla sujui noin 10x helpommin kuin viikko sitten Nummelan paloasemalla, missä jumaroimme yhdellä kahvalla ja kiskoimme itseämme ylöspäin grigrin avulla.
Rokua sisters: Soile, Elina, Krista.
Kuva: Tapani Launonen.

Tiimikuvan jälkeen siirryimme karttojen kanssa kaupan kautta mökille, n. 45min ajomatkan päähän kisakeskukselta. Sitten päästiin vihdoin kiinni reittisuunnitteluun.

Varustevälppäys sujui tänä vuonna aika helposti, olisiko sitten kokemuksen tuomaa tietoa. Osuudet olivat tänä vuonna melko pitkiä, ja jokaisessa vaihdossa sai varautua jopa 12h energioihin. Vettä sai sentään matkan varreltakin.
Suunnittelua.

Aamulla ajoimme lähtöpaikalle Vaalan pesäpallostadionille, missä olikin jo kova meno ja säätö päällä. Jälleen tavaroiden säätäminen meni nopeasti, kun ilmapatjatkin oli pumpattu valmiiksi illalla. Etsimme kentältä vaihtopilttuun ja aloimme odotella starttia helteisessä ja aurinkoisessa ilmassa.
Startti tapahtui n. 10.05 Vaalan pesäpallokentällä. Merkistä säntäsimme matkaan kentän halki kohti järjestäjiä, joilta piti ottaa mukaan prologin ensimmäinen kartta.


Off we go!
Kuva: Tapani Launonen.

Ensimmäinen osuus mentiin siis juosten. Porukka eteni jonossa pitkin pusikoita ja nokkosten täyttämiä joutomaita. Yksi rasti otettiin vähän huonosti, kun haimme sitä ensin väärältä puolelta tietä, jota ei saanut ylittää kuin alikulkutunneleista. No, teimme ratkaisun ylittää tie lähintä jalankulkutunnelia pitkin, kun ali olisi voinut mennä myös matalaa ja pimeää betonirumputunnelia pitkin. En tiedä hävisimmekö siinä lopulta paljoakaan, oli kuulemma ollut aika hidas reitti sekin.

Rastit haettuamme kurvasimme takaisin lähtöpaikalle hakemaan uimapatjat ja toisen kartan. Nyt päästiin vähän kastumaankin, mikä oli hellekelissä pelkästään mukavaa. Rastit löytyivät ihan ok, mutta patjojen kanssa meni vähän säätämiseksi. Ellu patjassa ei oikein pysynyt ilma ja Kristan ”vain nukkumiseen” tarkoitettu patja oli vähän liian iso pienikokoisen Kristan ohjailtavaksi. Prologin loppupuolella vaihdoimme Kristan kanssa patjoja ja homma sujui tasaisemmin.

Patjat jo lähes tyhjinä..
Kuva: Tuulia Miettinen.

Viimeisen uintiosuuden jälkeen aloimme tyhjentää patjoja kantamisen helpottamiseksi. Virhe. Edessä oli vielä pari lisäuintipätkää, jotka mentiin nyt siis tyhjien patjojen kanssa uiden. Minun versiossani oli jäljellä enää tyynyosan ilmat. Tyyny nousikin yhdessä vaiheessa pystyyn. Oli varmaan ihan mielenkiintoisen näköistä kun tyyppi ui järvessä uimapatja pystyssä :D.

Pääsimme rantaan ja juoksimme vaihtoon. Prologin kolmas osuus mentiin rullaluistimilla. Aluksi vaikutti että asfaltti oli ihan ok, mutta ekan rasti jälkeen edessä oli mm. rullaluistelua hiekkatiellä ja rastien hakemista keskeltä metsää. Meillähän ei tietenkään ollut lenkkareita mukana.. Onneksemme metsäjuoksut olivat erittäin pehmeillä poluilla, jossa ei ollut kantoja eikä kiviä, joten sukkasillaan suoritettu paljasjalkajuoksumme sujui ihan ok vauhtia. Muut tiimit pysähtyivät solmimaan kenkiä ym., joten loppupeleissä emme ehkä ottaneet juoksuissa niin paljon takkiin kun olisimme voineet. Kerrankin tuuri oli meidän puolellamme. Kivikossa olisimme olleet auttamattoman hitaita.

Rullaluistelun jälkeen palasimme takaisin kisakeskukselle sukkien ym. vaihtoon. Itse vaihdoin kunnon pyöräilyhousut jalkaan, sillä edessä oli maastopyöräilyä sellaiset 10h.

Pyöräily

Ellulla ei kisassa paras päivä, ja meno alkoi painaa jo prologissa. Jatkoimme pyöräilyyn, missä vähän liian kovaa vedetty prologi kostautui myös pyörävauhdissa. Etenimme tasaiseen tahtiin ja yritimme ottaa rauhallisesti, jotta homma ei kävisi kenellekään meistä liian raskaaksi. Itse pääsin aika helpolla sekä prologissa että pyöräilyssä.

Ensimmäisten viiden rastin jälkeen tulimme voimalaitokselle ja ensimmäiselle (ja meidän kohdallamme lopulta ainoalle) questille. Valjaat saatuamme etsimme ensin rastin voimalaitoksen pimeistä pohjakerroksista. Sen jälkeen nousimme portaita yhdenteentoista kerrokseen, mistä pääsimme laskeutumaan betoniseinää pitkin alas.

Tyylinäyte questiltä.
Kuva: Tapani Launonen.

Questin jälkeen pyöräilyosuus jatkui ja jatkui. Meillä oli kuitenkin koko ajan seuraa: parhaimmillani tapoin yhdellä iskulla 10 kärpästä ja kolme paarmaa (laskin). Ja Offit odottivat tietenkin vaihtokassissa. Ellun jalat painoivat edelleen ja me halusimme Kristan kanssa odottaa, mutta paarmat olivat kimpussa vauhdissakin. Välillä eteneminen oli kaikille aika tuskaista. Jälkeenpäin harmittaa kun Ellu joutui katsomaan niin paljon meidän selkiämme, mutta paarmoja ja kärpäsiä tuli joka tuutista niin paljon, että emme kerta kaikkiaan pystyneet pysähtymään.

Seuraava quest odotti Ahmaksessa, mutta sekin oli peruttu. Meidän piti vaan etsiä yhden edessä olevan rastin sijainti kylästä, ja taisin kävellä suoraan vihjelapun luo. Otimme siihen väliin pienen tauon ja suoritimme pientä vesitäydennystä ja syöpöttelyä.

Pyöräilyreittiä lyhennettiin n. viiden rastin verran, ja toiveikkaina aloimme jo odotella häämöttävää jumarointia. Turhaan, sekin oli peruttu ja jälkeenpäin kuulimme että vain muutama tiimi oli ehtinyt suorittaa jumaroinnin kuumailmapalloon ja alas. Pettyneinä jatkoimme matkaa, vähitellen jo edessä häämöttävää vaihtoa kohti. Kello taisi olla vähän yli kymmenen illalla, tässä vaiheessa takana oli siis noin 12h etenemistä.

Kassit odottavat jo noutajaa..
Kuva: Tapani Launonen.

Joelle

Vaihdossa laitoimme kuivaa ja paksumpaa vaatetta päälle, täytimme reput ja syöpöttelimme järjestäjien tarjoamaa hirvenlihakeittoa. Hitaahkon vaihdon jälkeen valitsimme rannasta purkin ja lähdimme yötä vasten joelle. Edessä oli mutkainen joki, virtaavaa vettä, koskia, kiviä ja kaatuneita puita, joita piti väistellä tai joiden yli piti punnertaa. Alkukankeuden jälkeen homma alkoi vähitellen sujua. Jokaisen puun kohdalla kaikki olivat nousemassa ylös kanootista, joten tukkien ylittämiseen tai kiertämiseen tuhraantui jälkeenpäin ajatellen tuhottomasti aikaa. Penkkivirityksemme ei myöskään ottanut toimiakseen, joten Ellu päätyi istumaan kanootin pohjalla repun päällä. Pidemmän päälle ei mikään kovin suositeltava ratkaisu..

Tunkkasimme, työnsimme, ”nylkytimme”, meloimme. Ei käynyt aika pitkäksi, eikä myöskään väsyttänyt, vaikka aamuyö olikin. Alkumatkasta seurana oli hyttysparvi, joka tosin jätti rauhaan heti kovan sadekuuron alettua. Märkänä mentiin, mutta minua sade ei haitannut. Olin muutenkin märkä ja päällä oli sopivasti, ehkä jopa liikaa, vaatetta. Ohjailin kanoottia takaistuimella, ja homma sujui siinä mielessä ihan ok, että menimme sinne suuntaan mihin pitikin. Kiviä en nähnyt takaistuimelta, joten osumia keräsimme kyllä ihan kiitettävästi. Emme kuitenkaan kaatuneet tai hörpänneet vettä kertaakaan, toisin kuin monet muut näkemämme tiimit.

Melontaosuudella oli vain kaksi rastia, jotka piti hakea. Olemme jo lähdössä kohti nurkan takana pauhaavaa koskea, kun huomasimme rastin vasemmalla penkassa (kartasta etenemistä oli mahdotonta seurata). Siitä ylös ja kanootti kantoon (n. 400m) kohti toista rastia. Raahaus oli todella hidasta meidän tekniikallamme, myöskään ehdottamani pään päällä kantaminen ei saanut kannatusta. Seuraan liittyi kuitenkin parikin herrasmiestiimiä, jotka tarjoutuivat auttamaan kantamisessa. Iso kiitos heille!

Toisella rastilla otimme jälleen pienen tankkaustauon. Osalla huumorintaju alkoi olla käytetty, mutta toivottua melontaosuuden lyhennystä ei ollut tiedossa. Kannoimme ensin kanoottia pusikossa parisataa metriä ja jatkoimme sitten matkaa joella. Loppuosuus oli paljon nopeampaa ja helpompaa etenemistä. Nousuja pois kanootista ei tullut enää montaakaan.

Melonta selvitettiin ja nyt edessä oli canyoning. Ellu ja Krista valittivat molemmat vähän kylmyyttä, mutta ei auttanut. Ei muuta kun eteenpäin hölkäten ja kävellen. Ellulla painoi jaloissa, Kristalla oli kylmä ja tuntui että kuume nousi. Haimme muutaman rastin ja löysimme lopulta myös koskirannassa olleelle questille. Sekään ei ollut oikea quest vaan rastin haku joen varresta.

Tunnelmat alkoivat laskea ja Kristan kurkku ja flunssaoireet pahentua. Ääntä ei lähtenyt enää ollenkaan ja kuume nousi edelleen. Edessä oli arviolta vielä ainakin viisi tuntia kanjoniosuutta + muutaman tunnin pyöräily. Tässä kohtaa kisaa oli siis takana siis jo lähes vuorokausi. Kulku oli hidasta ja aloitimme pohdinnat keskeyttämisestä. Itse olin vielä hyvissä voimissa ja halukas jatkamaan, mutta ymmärsin Kristan olotilan ja Ellu väsymyksen. Niinpä teimme päätöksen ja soitimme Sepolle ilmoituksen keskeyttämisestä ja huoltajamme Tomin hakemaan meidät tien poskesta. Sen pituinen se tällä kertaa. Meidän kisamme kesti lopulta noin 23,5h.

Krista ja Ellu lähtivät kämpille suihkuun ja nukkumaan, me jäimme Tomin kanssa keräilemään vaihtokasseja, pyöriä ja muita tavaroita Vaalan eri osoitteista. Mökillä vihdoin suihkuun, pesukone pyörimään ja hiekkaiset tavarat pesuun. Lyhyen päivälevon jälkeen pääsimme kaikki Tomin kattamaan valmiiseen ruokapöytään ja saunaan. Luksusta!

Illalla kävimme vielä kisakeskuksella banketissa tarinoimassa ja vaihtamassa kisakokemuksia. Yksi kisan tärkeimmistä osuuksista suoritettiinkin Montan leirintäalueella virvokkeiden parissa :)