tiistai 28. toukokuuta 2013

Maastomittelöt (Cross Country Duathlon) Espoon keskuspuistossa 25.5.2013.


Kilpailijat valmiina starttiin, IhanHukassa jäsen miettii vielä lähtösuuntaa.
(kuva: Merja Ylihärsilä)

Herätyskello soi ennen kukonlaulua klo 5.30, lauantai-aamuna. Sää näytti hyvältä + 15 ja pilvistä ja päivän mittaan lämpötilan pitäisi kohota 20 asteeseen. Eli mukavanlainen liikuntapäivä luvassa. Pyörän olin huoltanut kerrankin ajoissa. Vaihteet napsahteli hyvin päälle ajellessa kohti kisakeskusta ja pyörä pitkästä aikaa siis kunnossa.

Kisa käynnistyi sitten klo 7.00 ja lähtijöitä ei viivalle uskaltanut kuin parikymmentä innokasta. Vaikkakin pääpalkintona oli cyclocross pyörä! (Espoon Giro taisi vetää pidemmän korren monilta kisailijoilta). Pääpalkinnosta en nyt kuitenkaan lähtenyt haaveilemaan, sen verran jykevämpää reittä oli lähtöviivalle ilmaantunut, mutta kuitenkin tavoitteeksi laitoin neljän tunnin alituksen.

Reitti suuntasi Espoon keskustasta aluksi kohti Kauklahtea ja sieltä keskuspuistoon. (Kauklahti (ruots. Köklax, kutsumanimeltään Kökkeli), sehän sopi hyvin meikäläiselle, ”Kökkelin pikajunalle”. Tuttuja paikkoja 20 vuoden takaa, eipä näkynyt muita pikajunia siihen aikaan aamusta.

Hiekkatietä kohti kökkeliä
(kuva: Merja Ylihärsilä)

Kökkelin aseman jälkeen käännyttiin kohti keskuspuistoa ja vauhti sen kuin kiihtyi ja oli pakko alkaa itse pudottamaan vauhtia, reisissä alkoi jo vauhti tuntua. Kärki n.10 polkijaa alkoi ottaa eroa ja beesiapua ei enää saanut. Näytti siltä että yksin joutuu polkemaan lopun matkaa (35km), ellei takaa tule joku jeesaamaan. Alku oli siis asfalttia ja pikku hiljaa siirryttiin keskuspuiston hiekkateille. Tuli siinä mieleen että tulipas tehtyä väärä pyörävalinta. Tämänhän olisi voinut polkea vaikka maatiepyörällä. Muutama kärkikaveri oli kyllä äkännyt ja oli liikkeellä cyclocross pyörillä.

Hiekkatie vaihtui kuitenkin polkuun kierroksen puolivälissä ja maastoajotaidot alkoivat korostua. Omalla kohdalla ne olivat sitten talven aikana unohtunut ja olin alkuun "ihanhukassa". Kivien ja kantojen kierto meni jotenkuten, mutta mutaa ja velliä riitti kotiin vietäväksi asti. Edellispäivien sateen olivat pehmittäneet polut ja tehneet polusta mutavelliä. Pari kertaa joutui ”tunkkaamaan” ja yhdessä alamäessä tulikin sitten lisäohjelmaa, kun pikkupoika tuli kesken hurjasteluni polulla vastaan. Sen verran meni plasmat sekaisin, että sukelsin polun veressä olevaan metrin syvään ojaan. Sen verran oli pehmeää, ettei käynyt kuinkaan. Pyörä takas spoorille ja pääkoppa ruotuun, itsetutkiskelun paikka, vauhtia vaan pois ja rennosti polkien, yritin selitellä itselleni. Alkusekoilujen jälkeen alkoi homma toimimaan ja vastaan tulikin ensimmäinen selkä, (10. numerolla kilpaileva). Kaveri juoksi pyörää taluttaen polulla. Vähän aikaan kattelin touhua ja pyysin sitten latua. Sitähän saatiin, homma alkoi toimia ja kohti seuraavaa selkää. 

Reittimerkinnät olivat riittäviä, jos niihin jaksoi keskittyä. Yhdessä tiukassa alamäkikurvissa ote herpaantui ja käännyin vahingossa juoksureitille, pyöräreitin mennessä suoraan, tuli se kuuluisa ”Ihan hukassa” tilanne! Muutama hetki ajettua väärää reittiä, luin puussa ”juoksureitti”-kyltin ja äkkiä pakki päälle ja takas hiekkatielle. Sijoitus ei tästä kömmähdyksestä muuttunut, mutta metsässä ohittamani kaveri sai kiinni. Siinä yhdessä sotkettiin tasatahtia 20 km vaihtoalueelle asti.

Kaveri kurvasi huoltoon, olihan niitä mainostettu laadukkaiksi antimiksi. Itse helistelin juomapulloa ja totesin urheilujuoman riittävän vielä toisen kierroksen.

Toinen kierros pyöräilyä alkoikin sitten ilman seuraa. Vauhdin lisääminen ei enää onnistunut ja keskityin pitämään kohtuuvauhtia ja aloin tankata omia eväitä. Tässä tuli taas huomattua, että sitäkin pitää harjoitella. Takataskusta ottamani Geelikarkkipussi tipahti kyydistä, niin taas jarrut pohjaan ja hakemaan, olihan ne maistuvia herkkuja ja roskaaminenhan oli säännöissä kielletty! Siinä sitten polkiessa ja geeliä mutustellessa oli päästy jo reiluun 30 km asti. Alkoi jälleen metsäpolku osuus, nyt oli jo tiedossa mitä odottaa ja polkeminen sujui mallikkaasti. Ja kas kummaa, alkoi taas puiden lomassa vilkkua valkoinen paita. Selitteli siinä väärää pyörävalintaa, ettei ollut mitään toivoa pysyä pystyssä mutavellissä. Yritin repiä eroa metsässä ja tiesin että hiekkatiellä ei vauhti riitä cyclocross pyörän kyydissä. Hetken hiekkatietä polkiessani oli päästettävä jälleen kaveri (28.Miska) ohi.

40 km olikin nopeasti ohi ja luovutin pyörän Tuomarilan hiekkakentälle, vaihtoalueen huippukestitys ei maistunut vieläkään, vaan luotin omaan juoma- ja energiageelivalikoimaan. Kello näytti vaihdossa aikaa 1 h 45 min ja kilometrejä oli kertynyt 39 km ja rapiat. Sain vaihdettua tossut nopeasti ja samalla olin saavuttanut sijat 7 ja 8.

Maastojuoksu: (20 km)
Tavoite oli tehdä rento juoksu ja alku näyttikin vauhdin osalta hyvältä, vaikkakin jalat hieman painoi. Seurana olivat nyt Miska ja Eetu, itse teputtelin jonon kolmantena suosiolla. Eetu osoittautui liian kovaksi palaksi ja alkoi kasvattaa eroa 7 km juoksun jälkeen. Itsellä alkoi tuntua jaloissa jo matka. En pystynyt kiristämään ja oli aika ottaa energia tuotteet peliin. Geelit ja juoma auttoi asiaan ja pysyin Miskan kyydissä. Ohi en viittinyt (pystynyt) mennä, beesissä ei tarvinnut etsiä reittimerkkejä ja näin pystyi keskittymään  jalkojen sovitteluun juurien ja kivien väliin.

Siinä sitten rupateltiin Miskan kanssa ja vaihtoalueella taisi tulla yhteinen hiljainen päätös reitin nauttimisesta. Toiselle 10 lenkille otettiin hieman vauhtia pois ja juttu alkoi luistaa. Siinä sitten käytiin kuulumiset läpi ja matka eteni. Pari hupisarjalaista pyrähti ohi ja vihjailtiin kaverille että ohi vaan, jos voimia löytyy vielä reisistä. Polkuja riitti yli ennakoidun 20 km, nimittäin mittari näytti 22 km vaihtoalueella, joka kyllä oli riittävästi.
Näyttää jälkimmäisellä kaverilla olevan energiat loppu
(kuva: Merja Ylihärsilä)


Vaihtoalueella pari kourallista karkkia buffee pöydästä ja kohti viimeistä pyörälenkkiä (2 km). En viitsinyt pyrähdystä varten vaihtaa pyöräilykenkiä ja huikkasin Miskalle siinä ”ota kiinni matkalla”, joka jäi vaihtamaan pyöräilykenkiä.
Maaliin tultiin ”tasa-peli” hengessä ja hyvillä mielin. Sija luku siis 8. tai 9.

Kisat olivat hyvin järjestetty ja reitti oli suurimmaksi osaksi loistavaa. Alun asfalttipyöräily ei oikein maistunut, mutta kun mentiin poluilla ja mäkisillä hiekkateillä, oli meno nautittavaa. Kisajärjestelyt olivat huippuluokkaa ja reitti pienin varauksin riittävän rankka, joten voin mielellään laittaa maastomittelöt ensi vuoden kalenteriin.

-Antti

tiistai 21. toukokuuta 2013

Yyteri maraton 18.5.2013


Maratonennätykseni on vuodelta 2011 Kööpenhaminasta 3:42:57. Viime vuonna juoksin ainoan katumaratonin Helsingissä. Tai no, oli siellä Medocin punaviinimaraton myös, mutta se meni vähän erilaisissa tunnelmissa… Helsingissä painoi vielä jaloissa kolme viikkoa aikaisemmin juostu Retki Rogaining 24h ja HCM oli yhtä tuskaa, maaliin täysin kuolleena ajassa 3:59.

Koska viime vuosi tuli tahkottua PK painotteisesti aika iso läjä kilometrejä, päätin joulukuussa, että 2013 täytyy yrittää hyödyntää hyvät pohjat ja yrittää 3:30 alitusta. Etsin tasaisia maratoneja keväältä ja valinta kohdistui Yyteriin. Lisäsin kevään mittaan ohjelmaan kovavauhtisempia lenkkejä ja varsinkin viimeisen 1,5 kk:n aikana yritin juosta paljon maratonin tavoitevauhtia 5min/km.

Sääennusteet lupasivat Yyteriin vielä päivää ennen mukavaa juoksusäätä, pilvistä/sateista,  lämpötila 17-18 astetta, tuulta 3-4 m/s. Kilpailupäivän toteuma olikin sitten jotain aivan muuta, pilvetön taivas, lämpöä lähtöhetkellä klo 11 +22 astetta, josta noustiin nopeasti +24 lukemiin. Tuulta oli iltapäivällä pahimmillaan yli 6 m/s.

Juha lähti juoksuun ”jänikseksi” samalla aikatavoitteella. Tarkoitus oli lähteä alusta alkaen tasaista 4:55 vauhtia liikkeelle, siinä onnistuttiin suhteellisen hyvin, eka kymppi mentiin 4:54 vauhtia. Pari ekaa kilsaa tietty lipsahti 4:44 vauhtia, mutta saatiin onneksi sen jälkeen himmattua vauhtia sopivaksi. Olin jättänyt omat juomapullot (vettä) viidelle juoma-asemalle, pullojen kylkiin olin teipannut yhden geelin. Muuten yritin täydentää juomista järjestäjien muilta juoma-asemilta. Urheilujuomalla on aika usein mennyt vatsa sekaisin, joten yritin tällä kertaa hieman erilaista lähestymistapaa.

Aika nopeasti lähdön jälkeen porukka hajaantui ja juostiin kahdestaan, vähän edempänä näkyi ryhmä, joka varmaan tähtäili suunnilleen samoihin loppuaikoihin kuin me. Aurinko paistoi, suojaa ei juuri ollut ja tuuli puhalsi vastaisena, vielä tässä vaiheessa sen enempää häiritsemättä. Kympin juoma-aseman jälkeen vertailtiin sykkeitä ja ihmetystä aiheutti se, että Juhan syke oli ylempänä, yleensä tilanne on toisinpäin ja sykkeissä on eroa 5-10 pykälää samoissa vauhdeissa. 12km kohdalla Juha totesikin että saattaa jäädä jälkeen. Pikkuhiljaa eroa alkoi syntyä, varsinkin kun pari kilometriä lipsahti alle 4:50 vauhtia. Edessä ei näkynyt ketään eikä kohta takanakaan.

Juuri ennen 19km juoma-asemaa tuli vastaan maratonin voittaja Juha Jumisko, katsoin kelloa ja totesin että tiukkaa taitaa hänelläkin tehdä 3h tavoitteeseen pääseminen. Puolikas tuli täyteen ajassa 1:43:30, keskisyke paukahti anaerobisen puolelle vähän sen jälkeen ja tiesin, että tämä ei hyvin pääty, sen verran on kokemusta tarttunut puseroon aikaisemmista juoksuista. Edessä näkyi juoksija, jota saavutin vähitellen, ohitus tapahtui 26km kohdalla. Pitkällä suoralla kohti Poria oli lämmintä ja vielä vähemmän suojaa auringolta kuin ensimmäisellä kierroksella. Kun käännyttiin noin 28km kohdalla kohti Kyläsaarta Juha ajoi autolla rinnalle, oli keskeyttänyt, en yllättynyt.

Kyläsaarta kohti juostessa tuuli pääsi puhaltamaan suoraan vasten, henkinen selkäranka mureni kovaa vauhtia kuten fyysinenkin. Lopullinen katkeaminen tapahtui 31km juoma-aseman kohdalla ensimmäisten kävelyaskelten myötä. Siitä ei ollut enää nousua jatkuvaan juoksemiseen vaan oli siirryttävä kävely-juoksu yhdistelmään, jolla sain vauhdin pysymään 6min/km paikkeilla. Tähän asti tavoitevauhti oli pitänyt aika hyvin, toinen kymppi  4:54 ja kolmas 4:58 keskarilla, viimeiset kolme kilsaa ennen stoppia vauhti tippui 5:05/km.
Viimeisellä kympillä oli muutama jamppa edessä ja takana, joita sitten ohiteltiin puolin ja toisin, sai jotain tekemistä loppumatkalle. Vikalla vitosella aloin laskeskella olisiko saumaa alle 3:40 aikaan, tiukkaa tekisi, mutta lopussa ei saisi enää kävellä. 40km juoma-asemalla päätin, että nyt ei saa enää kävellä, viimeinen kilometri irtosi yllättäen vielä 5min vauhtia ja otin mielestäni vielä loppusuorallakin kirin, en usko että siltä kyllä näytti katsojan silmin.

Loppuaika 3:39:27, ei tavoitteeseen, mutta uusi ennätys. Siihen oli tyytyminen tässä kelissä, 3:30 tavoitetta en hautaa vielä lopullisesti, uusi yritys kuitenkin siirtyy todennäköisesti ensi vuodelle.

Sykekäyrästä näkyy hyvin juoksun siirtyminen epämukavuusalueelle 1:30h kohdalla:


Seuraavaksi voi siirtyä taas PK vaihteelle, kun seuraava koitos on Mont Blancin 80km/6000m: http://www.youtube.com/watch?v=aplFOLpHKSc, tarkoitus on lähteä enemmän retkeilymeiningillä, mutta tuskin siinä niin käy.

Muutama kommentti Juhalta:


IhanHukassa toinen jäsen Juha, lähti Yyteriin tarkoituksena testata, että säilyykö juoksukunto, vaikka koko talven on ollut lenkkitossu narikassa ja vain monot jalassa, tosin sitäkin kovemmassa käytössä. Kevään eka juoksulenkki oli vasta huhtikuun eka päivä ja kaiken kaikkiaan kilsoja alla vasta reilut 500. Tämä kisa jäänee ainoaksi katujuoksuksi ainakin kesäkaudella.

Itse juoksusta ei ole paljon lisää kerrottavaa. Sykkeet nousi jo kympin kohdalla yli 160 ja 15km kohdalla oli tunne sama kuin normaalisti 30km paikkeilla. Viimeistään  puolikkaan kohdalla oli selvää, että 3:30 alitukseen ei ollut enää mahdollisuutta ja iltapäivällä oli vielä tulossa Suomi-Ruotsi MM lätkää. Oli helppo päätös heitää pyyhe kehään ja juosta 24km kohdalla suoraan autolle parkkiselle.

Oliko syy pelkästää kuumassa ilmassa, vai tuliko kuumaan ilmaan tankattua liikaa? Joka tapauksessa sykkeet olivat 10-15 pykälää normaalia saman vauhtista lenkkiä korkeammat ja hapotus alkoi jo 20km kohdalla. Mies on kuitenkin kunnossa, siitä olen itse aika varma ja täytynee tempaista vaikka lauantain pitkänä lenkkinä joku aamu täysmaraton, kun on sopivampi keli.

Loppuun vielä potretti ennen juoksua, taustalla luimuilee voittaja Juha Jumisko:


IhanHukassa - Tommi